Hiukan raakatekstiä viime päivinä. Hiukan tarkoittaa siis todella vähän. Sivu, kaksi päivässä. Jotain kuitenkin, en päästä irti. Eilen illalla puhtaaksikirjoitin viikko sitten raakatekstinä syntyneen lyhyen tekstin. Tänään voisin yrittää hiukan katsoa sitä sillä silmällä. Vähän lihaa luiden päälle. Ei siitä pitkää tule missään nimessä, mutta jos vähän täyteläisempi.
Sytytin äsken kynttilöitä. Mielialat kulkevat omiin suuntiinsa. Miettinyt yöllä sängyssä työnteon mielekkyyttä ja sitä, että nyt kun ei ole mitään pidempää breikkiä edessä (ennen joulua saatoin nojata ajatukseen joululomasta), niin nyt vasta arki jakaa kortit. Minun korttini näyttävät todella huonoilta tähän peliin.
Kävin tänään ulkona. Tassuttelin viimassa ja ihmettelin sitä, kuinka nopeasti ihmisen takapuoli pystyy hyytymään, vaikka ihon ja tuulen välissä on useita kangaskerroksia. Ilmeisesti perässäni on huono verenkierto. Tai sitten olisi pitänyt valita ne toiset ulkoiluhousut. Toivon, että syy oli huono housuvalinta, ei perä. Tepastelin ulkona sen aikaa, että sain hiukan raitista ilmaa ja punaiset posket. Elimistö alkaa ilmeisesti tottua; lämpöä on vieläkin, mutta olo ei ole enää niin paska.
Toivon, että sataisi lunta ja olisi pakkasta, jotta voisin pitää talvikenkiäni. Niitä lämpimiä. Toivon aika paljon muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti