Lauantai on leveä ja hailakka. Pimeä tulee myöhään, hitaasti ja varkain. Kirjoittaminen on heilahtanut ajatuksissa muutaman kerran, lähinnä silloin kun kadulla on tullut Volvo vastaan. Lukeminen on ollut hidasta ja kirja makoilee näköetäisyydellä senkin kulmalla, mutta ei tee elettäkään lähestyäkseen minua. Silmät ovat tikkuiset, liekö pöly vai uni, jota yritän vielä vältellä. Rinnan päällä istuu välillä joku pieni ja painava, välillä ei. Pöydällä on kirkkaita tulppaaneja, jotka ovat venähtäneet varsistaan yli. Ei sillä, minustakin tuntuu kuin olisin venähtänyt vähän yli. Ensi viikolla on vain muutama vapaailta ja niistä olen sitä mieltä, että maanantai on kirjoittamisesta puhumista ja tiistai kirjoittamista varten.
Pehmeää yötä teille sinne missä luettekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti