Kirjoitan tätä taas pelkällä vasurilla ja lähinnä ilmoittaakseni, että tästä alkaa parin viikon mittainen radiohiljaisuus. Napsahti kaksi viikkoa sairaslomaa ranteelle. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Tätä toivoinkin (lyhyttä saikkua), mutta on se silti vähän hämmentävää. Töiden takia tuli huono omatunto ja vähän on sellainen olo, että mitäs nyt. No, lähinnä kai lukemista ja oleskelua, ilman konetta. Rehab. Omituista. Ja takaraivossa koko ajan pieni (iso?) pelko käden puolesta,kirjoittamisen, virkavapaan puolesta.
Kai se tästä, sairasloma, kun tottuu. Palaan takaisin toivottavasti entistä ehompana ja ennen kuin huomaankaan.
maanantaina 30. marraskuuta 2009
sunnuntaina 29. marraskuuta 2009
Lyhyesti luetusta
Bongasin kirja-aiheisen kyselyn ja nyt naputan nopeasti (?) ja vasemmalla kädellä omat fiilarit tähän. Poimikoon ken haluaa.
1. Mikä kirja itketti?
Ruohometsän kansa. Aina.
2. Mikä nauratti?
En naura kirjoille. Oikeasti. Tajuan kyllä, että ne ovat hauskoja, mutta en naura niille. Paitsi harvoin. Viie kesänä pyrskähdin Hakalahden Uimataidon lapsikuvaukselle.
3. Mikä oksetti?
Joskus nuorena joku William Goldingin merimiesjuttu - ei siis Kärpästen Herra, vaan joku toinen, nimeä en muista.
4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Herranen aika. Lapsena lähes kaikkiin. Etenkin Uuden Kuun Emiliaan. Aikuisena vaikkapa Twilightin Bellaan (kyllä...).
5. Minkä kirjan jätit kesken?
Huh. Tämä on vaikea. Tai itse asiassa ei olekaan. Jätin kesken Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Yleensä pyrin lukemaan kirjat loppuun. Jotain luterilaista meininkiä kai, että pitää lopettaa jos on aloittanut.
6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Eipä tule mieleen.Kai niitä on ollut, mutta en nyt keksi.
7. Minkä kirjan luit uudestaan?
Oijoi. Ai että minkä? Siis mitkä... Viisikot, Runotytöt, Potterit, Twilightit, Britat, Hilja Valtosen tuotannon, Linnanneidon lokikirjan, Universumien tomu -trilogian, Tepperin Portti naisten maahan -romaanin, Ruohometsän kansan, Banana Yoshimoton Kitchenin ja N.P:n, Cameronin ja Goldbergin kirjat... Näitähän riittää. Ja nämä kaikki siis nimenomaan aikuisena.
8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
Tämä on vaikea. En kerro tähän mitään ;).
9. Mitä kirjaa suosittelet?
Vaikkapa Jyrki Vainosen tuotantoa.
10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Vastataan tähän vaikka että Kalevalan ja Kantelettaren lukemisesta (tenttikirjoina itseasiassa), sillä Seitsemää veljestä en ole lukenut koskaan ;).
Sitten heitän bonuksena ilmaan toiveen: ottaisipa hän yhteyttä. Pian. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
1. Mikä kirja itketti?
Ruohometsän kansa. Aina.
2. Mikä nauratti?
En naura kirjoille. Oikeasti. Tajuan kyllä, että ne ovat hauskoja, mutta en naura niille. Paitsi harvoin. Viie kesänä pyrskähdin Hakalahden Uimataidon lapsikuvaukselle.
3. Mikä oksetti?
Joskus nuorena joku William Goldingin merimiesjuttu - ei siis Kärpästen Herra, vaan joku toinen, nimeä en muista.
4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Herranen aika. Lapsena lähes kaikkiin. Etenkin Uuden Kuun Emiliaan. Aikuisena vaikkapa Twilightin Bellaan (kyllä...).
5. Minkä kirjan jätit kesken?
Huh. Tämä on vaikea. Tai itse asiassa ei olekaan. Jätin kesken Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Yleensä pyrin lukemaan kirjat loppuun. Jotain luterilaista meininkiä kai, että pitää lopettaa jos on aloittanut.
6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Eipä tule mieleen.Kai niitä on ollut, mutta en nyt keksi.
7. Minkä kirjan luit uudestaan?
Oijoi. Ai että minkä? Siis mitkä... Viisikot, Runotytöt, Potterit, Twilightit, Britat, Hilja Valtosen tuotannon, Linnanneidon lokikirjan, Universumien tomu -trilogian, Tepperin Portti naisten maahan -romaanin, Ruohometsän kansan, Banana Yoshimoton Kitchenin ja N.P:n, Cameronin ja Goldbergin kirjat... Näitähän riittää. Ja nämä kaikki siis nimenomaan aikuisena.
8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
Tämä on vaikea. En kerro tähän mitään ;).
9. Mitä kirjaa suosittelet?
Vaikkapa Jyrki Vainosen tuotantoa.
10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Vastataan tähän vaikka että Kalevalan ja Kantelettaren lukemisesta (tenttikirjoina itseasiassa), sillä Seitsemää veljestä en ole lukenut koskaan ;).
Sitten heitän bonuksena ilmaan toiveen: ottaisipa hän yhteyttä. Pian. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
keskiviikkona 25. marraskuuta 2009
To do vs. reality
To do
1. Elämänhallinta l. tiski, pyykkäys, imurointi, salilla käynti.
2. Taun kirjoittaminen (takaumien lihotusta, lisäinformaatiota).
3. Sosiaalinen elämä.
4. Muut kreikkalaiset.
Todelliset tapahtumat
1. En ehdi hoitaa kotia.
2. En voi kirjoittaa kun ranne on kipeä.
3. Sosiaalinen elämä on kivaa, mutta se onkin ainoa, mitä ehdin ja sen jälkeen olen tosi väsynyt.
4. Ks. kohta 2, lisäksi tähän ei olisi aikaakaan.
1. Elämänhallinta l. tiski, pyykkäys, imurointi, salilla käynti.
2. Taun kirjoittaminen (takaumien lihotusta, lisäinformaatiota).
3. Sosiaalinen elämä.
4. Muut kreikkalaiset.
Todelliset tapahtumat
1. En ehdi hoitaa kotia.
2. En voi kirjoittaa kun ranne on kipeä.
3. Sosiaalinen elämä on kivaa, mutta se onkin ainoa, mitä ehdin ja sen jälkeen olen tosi väsynyt.
4. Ks. kohta 2, lisäksi tähän ei olisi aikaakaan.
maanantaina 23. marraskuuta 2009
Rooibos vasurina
Hyvää "kirjoitetaan vain vasemmalla kädellä" -iltaa teillekin. Olen lähinnä istunut sohvassa, lukenut Vainosen Tornit-romaania ja kylmännyt oikeaa kättäni. Tänään alkoi nimittäin ihan toden teolla korveta ajatus pitkään rikkinäisestä kädestä ja päätin laittaa oikean käden koneenkäyttökaranteeniin. Vasenkaan ei ole paljoa joutunut hommiin, sillä - yllätys yllätys - minun kärsivällisyyteni ja yhdellä kädellä kirjoittaminen eivät ole parhaita ystävyksiä.
lauantaina 21. marraskuuta 2009
In my dreams
Huh. Firman pikkujoulut takana. Pikkujouluissa ei tapahtunut mitään, mitä en olisi olettanut siellä tapahtuvan, eli oli aika perussetti. Viime yö ei kylläkään ollut perussettiä, sillä näin lämminhenkistä unta eräästä henkilöstä. Vähän liiankin lämminhenkistä, sillä uni ja tosielämän toiveet eivät ole kaukana toisistaan. Herääminen krapulassa tuntuikin sitten aika ankealta, kun piti todeta, että uni ei ollutkaan totta ;). Ystävä, jolle masentuneena tekstasin, että onpa nyt ankeaa, vastasi rohkaisevasti, että joskus unet toteutuvat. No, en jää pidättämään hengitystä sitä odotellessani.
Karmea sadekeli muuttui ihanaksi auringonlaskuksi. Taivas on jumalaisen kaunis, jääkaappi on täynnä ruokaa ja olo on ihan jees, paitsi että ramasee. Ei ollenkaan huono krapulapäivä. Nyt ajattelin ottaa levon kannalta ja hyysätä hiukan kättä: kylmäystä kiukustuneelle jännetupelle ja sitten mobilatintapaista päälle. Illalla sisko tulee käymään, huomenna urheilua ja elokuviin. Kuulostaa asialliselta.
ps. Kuulin firman pikkujouluissa huhun, että otin keväälle virkavapaata siksi, että olisin muuttamassa Kajaaniin. Sitä huhu ei kertonut, että mitä siellä Kajaanissa tekisin koko kevään.
Karmea sadekeli muuttui ihanaksi auringonlaskuksi. Taivas on jumalaisen kaunis, jääkaappi on täynnä ruokaa ja olo on ihan jees, paitsi että ramasee. Ei ollenkaan huono krapulapäivä. Nyt ajattelin ottaa levon kannalta ja hyysätä hiukan kättä: kylmäystä kiukustuneelle jännetupelle ja sitten mobilatintapaista päälle. Illalla sisko tulee käymään, huomenna urheilua ja elokuviin. Kuulostaa asialliselta.
ps. Kuulin firman pikkujouluissa huhun, että otin keväälle virkavapaata siksi, että olisin muuttamassa Kajaaniin. Sitä huhu ei kertonut, että mitä siellä Kajaanissa tekisin koko kevään.
torstaina 19. marraskuuta 2009
Karanteenia
Selällään sohvalla läppäri sylissä. Nukkumaan? Voi tokkiinsa, piti olla jo! Huomenillalla on velvollisuuspirskeet, jotka eivät kiinnosta minua yhtään. No, kai siellä voi yhden illan teeskennellä, ei kai tuo niin vaarallista ole? Toivottavasti ei. Sunnuntaina pääsen sentään katsomaan New moon -leffaa, hauskaa.
En ole kirjoittanut. Viikko on sekä ollut tosi pitkä että hävinnyt johonkin ihan itsestään. Olen myös ollut kirjoittamatta ihan tarkoituksella; käsittääkseni jännetupentulehdukseen ei voi soveltaa perinteistä "sillä se lähtee millä se on tullutkin" -hokemaa. Kirjoittaminen ei kyllä ole aiheuttanut vaivaa, vaan hiiren käyttö, mutta yritän välttää nyt rasitusta, yhtä kaikki.
Taidan mennä nyt vihdoin sänkyyn ja lukea unilukemisiksi hiukan Viisikkoa. Kuulostaa rennolta. Huomenna on perjantai. Viikonloppuna saa nukkua.
En ole kirjoittanut. Viikko on sekä ollut tosi pitkä että hävinnyt johonkin ihan itsestään. Olen myös ollut kirjoittamatta ihan tarkoituksella; käsittääkseni jännetupentulehdukseen ei voi soveltaa perinteistä "sillä se lähtee millä se on tullutkin" -hokemaa. Kirjoittaminen ei kyllä ole aiheuttanut vaivaa, vaan hiiren käyttö, mutta yritän välttää nyt rasitusta, yhtä kaikki.
Taidan mennä nyt vihdoin sänkyyn ja lukea unilukemisiksi hiukan Viisikkoa. Kuulostaa rennolta. Huomenna on perjantai. Viikonloppuna saa nukkua.
maanantaina 16. marraskuuta 2009
Hauska tutustua
En ole tänään töissä. Työasiat tosin turskahtelevat mieleen vähän väliä, mutta yritän sysiä ne taka-alalle, tai mieluummin kokonaan pois mielestä. Olen kirjoittanut raakatekstiä. Olen lukenut Bird by birdiä. Olen pessyt koneellisen pyykkiä ja syönyt spagettia lounaaksi. Olen kirjoittanut Tauta. On ollut aika luksusta, vaikka en olekaan kovin rentoutunut tai stressitön.
Aamupäivällä kirjoitin raakatekstiä Bird by birdistä bongaamani ja aavistuksen muuntelemani idean pohjalta. Tarkoitus on valita henkilöhahmo ja kirjoittaa henkilöhahmon elämän kolmesta tapahtumasta tai asiasta, joista hän on ylpein. Eli toisin sanoen on tarkoitus tutustua henkilöhahmoon tutkimalla sitä, millaisista asioista hän on ylpeä ja mitä hän arvostaa. Harjoitusta varten voi halutessaan kehittää ihan uuden henkilöhahmon, mutta minä aloin kirjoittaa raakatekstiä Taun päähenkilöstä. Taun siksi, että tiesin, että Taulle pitää tehdä jotain ja siksi, ettei minun yhtään huvittanut käydä Taun kimppuun, kun en tiennyt, mitä sille tekisin.
Aika kiva harjoitus. Tutustuin Taun päähenkilöön paremmin ja se teki suhteellemme hyvää. Se teki hyvää myös Taulle, jota aloin kirjoittaa seuraavaksi. Katsoin ensin muistivihosta, miten Kontakti oli kommentoinut Tauta, selasin Taun läpi, pohdin yhtä hankalaa henkilöhahmoa ja päätin kiepauttaa asetelmaa aavistuksen verran ympäri. Sisäsiisteydestä sivuraiteelle. En halunnut tehdä mitään radikaalia aiheelle, koska Tau ei ole radikaali teksti, mutta jotain piti tehdä. Henkilökiepautuksen jälkeen kirjoitin Tauhun pätkän lisää em. harjoituksen pohjalta ja uusin lopun kokonaan.
Kuulostaa niin kuin olisin tehnyt hirveästi hommia, vaikka en ole. Ylläoleviin muutoksiin ei kulunut paljon aikaa, mutta ne muuttivat tekstiä ratkaisevasti toisenlaiseksi. Paremmaksi. Nyt Tau ei enää ärsytä minua, vaan se on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla. Otan sen hyvänä merkkinä. Samoin kun sen, että syödessäni spagettia pääni kirjoitti Tauta edelleen, analysoi sitä ja löysi siitä merkityksiä, jotka olin kirjoittanut huomaamattani. Syödessäni totesin niistä asioista vain, että "vau, toden totta, no niinpäs onkin". On hienoa, että alitajunta kirjoittaa ja pulpauttelee tekstiin lisukkeita esimerkiksi syödessä tai kotitöitä tehdessä, mutta yhtä hienoa on se, että alitajunta kirjoittaa myös silloin kun kirjoitan. Sanavalinnat eivät olekaan sattumia, tekstin kuvasto alkaa täydentää aihetta ja teemaa itsestään, yrittämättä. Sellaisesta tulee luottavainen olo.
Aamupäivällä kirjoitin raakatekstiä Bird by birdistä bongaamani ja aavistuksen muuntelemani idean pohjalta. Tarkoitus on valita henkilöhahmo ja kirjoittaa henkilöhahmon elämän kolmesta tapahtumasta tai asiasta, joista hän on ylpein. Eli toisin sanoen on tarkoitus tutustua henkilöhahmoon tutkimalla sitä, millaisista asioista hän on ylpeä ja mitä hän arvostaa. Harjoitusta varten voi halutessaan kehittää ihan uuden henkilöhahmon, mutta minä aloin kirjoittaa raakatekstiä Taun päähenkilöstä. Taun siksi, että tiesin, että Taulle pitää tehdä jotain ja siksi, ettei minun yhtään huvittanut käydä Taun kimppuun, kun en tiennyt, mitä sille tekisin.
Aika kiva harjoitus. Tutustuin Taun päähenkilöön paremmin ja se teki suhteellemme hyvää. Se teki hyvää myös Taulle, jota aloin kirjoittaa seuraavaksi. Katsoin ensin muistivihosta, miten Kontakti oli kommentoinut Tauta, selasin Taun läpi, pohdin yhtä hankalaa henkilöhahmoa ja päätin kiepauttaa asetelmaa aavistuksen verran ympäri. Sisäsiisteydestä sivuraiteelle. En halunnut tehdä mitään radikaalia aiheelle, koska Tau ei ole radikaali teksti, mutta jotain piti tehdä. Henkilökiepautuksen jälkeen kirjoitin Tauhun pätkän lisää em. harjoituksen pohjalta ja uusin lopun kokonaan.
Kuulostaa niin kuin olisin tehnyt hirveästi hommia, vaikka en ole. Ylläoleviin muutoksiin ei kulunut paljon aikaa, mutta ne muuttivat tekstiä ratkaisevasti toisenlaiseksi. Paremmaksi. Nyt Tau ei enää ärsytä minua, vaan se on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla. Otan sen hyvänä merkkinä. Samoin kun sen, että syödessäni spagettia pääni kirjoitti Tauta edelleen, analysoi sitä ja löysi siitä merkityksiä, jotka olin kirjoittanut huomaamattani. Syödessäni totesin niistä asioista vain, että "vau, toden totta, no niinpäs onkin". On hienoa, että alitajunta kirjoittaa ja pulpauttelee tekstiin lisukkeita esimerkiksi syödessä tai kotitöitä tehdessä, mutta yhtä hienoa on se, että alitajunta kirjoittaa myös silloin kun kirjoitan. Sanavalinnat eivät olekaan sattumia, tekstin kuvasto alkaa täydentää aihetta ja teemaa itsestään, yrittämättä. Sellaisesta tulee luottavainen olo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
