May the Force be with you

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hitaasti&varmasti

Olen taas editoinut kuin pieni eläin. Piti suosiolla jättää myöhemmäksi ne kohdat, joissa tarvitaan erityistä panostusta ajatteluun. Jouduin minä nytkin ajattelemaan, mutta vähän eri tavalla. Ajatteleminen on yllättävän rankkaa, kun on ensin ajatellut päivällä töissä aivonsa puhki. Sitten sitä tulee kotiin, syö ja lukee päivän Hesarin, laittaa pyykkiä koneeseen, eikä ole vielä ollenkaan toipunut, ja sitten pitää ruveta editoimaan. Olen editoinut. Korjannut yksityiskohtia, lisännyt lauseita, deletoinut lauseita, kirjoittanut, tarkistanut yksityiskohtia. Tiedän, mitkä hommat jäivät vielä tekemättä, niistä jatketaan sitten - joskus. Nyt tulee nimittäin pakollinen tauko editointiin, joko muutaman päivän tai puolentoista viikon mittainen. Ei, minulta ei ole kysytty että haluanko tällaista taukoa, mutta toisaalta juuri nyt, kun olen aika poikki, tuntuu siltä, että ehkä se onkin hyvä. Että ehkä sitten tämän pakollisen editointitauon jälkeen kykenen taas tekemään töitä Volvon kanssa kirkkain mielin ja jaksan olla sen arvoinen. Seuraava editointiputki saa sitäpaitsi kestää maksimissaan viikon ajan, ja silloin pitää olla skarppina, sillä sen jälkeen Volvo lähtee ensilukijalle. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Siltä se nyt tuntuu, kun hommia on vielä vaikka ja kuinka.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

E-di-toin-ti-a

Eilen Volvon kässäristä bongaamistani kahdestakymmenestäyhdestä korjattavasta kohdasta on nyt korjattu viisi ja lisäksi löysin muutaman bonuskohdan, jotka korjasin lennosta käsikirjoitukseen. Piti keksiä yksi kadunnimi ja pari ihmisennimeä, että sain niiden tilalle kirjoitetut XXX:t ja YYYY:t pois käsikirjoituksesta. Viisi (plus) korjattua kohtaa ei ole paljon, mutta en jaksa enempää. Väsyttää ja nukuttaa ja otan iltapalaa ja yritän mennä ajoissa nukkumaan. Eilen luin sängyssä loppuun Salla Simukan Valkea kuin lumi ja kirja oli ihan viihdyttävä, mutta tänä aamuna herätyskellon soidessa en ollut kovin viihdytetty. Joten siihen asiaan voisi yrittää saada parannusta huomisaamulle. Ja huomisiltana aion käyttää paljon enemmän aikaa Volvoon kuin tänä iltana.

Täsmäisku

Todellista täsmämainontaa. Surffasin aivottomana facebookissa, kun katse osui etusivun reunassa olevaan mainokseen.

"Vaihda Volvoon!"

kuului käsky. Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin laittaa se fb kiinni ja avata Volvon tiedosto ja ruveta editointihommiin...

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Editointia ja editoinnin suunnittelua

Tämä viikonloppu loppuu ihan kohta ja se on ihan liian pian. Ihan tosi paljon liian pian! En ole kirjoittanut Volvoa ollenkaan niin paljon kuin olisi tarvinnut. Eilen kirjoitin kyllä aika paljon, tänään aika vähän. Toisaalta joihinkin editointijuttuihin menee aikaa tosi paljon verrattuna siihen, minkä verran  ne sanallisesti merkitsevät. Olen tarkistanut faktoja ja tarkistanut koko kässärin läpi vuodenaikojen osalta. Menneessä ajassa ei haittaa jos vuodenajat ovat missä ovat, mutta nykytason pitäisi olla jotenkin looginen ja sitten piti käydä kaikki läpi ja katsoa, että onko. Löysin monta kohtaa, mitkä pitää korjata. Vuodenaikoja, joo, mutta myös muita. Kirjoitin kirjoitusvihon takasivuille muistiinpanoja (en voi tehdä niitä kirjoitusvihkoon kirjoituksen keskelle, vaan viimeisille sivuille, jos sellaisia teen, yleensä en) ja nyt minulla on sivukaupalla kommentteja tyyliin luku 8 vaihda vuodenaika, luku 21 mainitse että maa on jo roudassa, luku 35 kirjoita alkuun lisää ja mainitse B ja C, sivu 51 lisää yksityiskohta D - ja niin edelleen.

Tuohon kässärin läpikäyntiin ja noiden editointia kaipaavien kohtien bongailuun meni hirveästi aikaa ja aivovaivaa, mutta toisaalta, vaikka en tänään kirjoittanut kauheasti, niin nyt minulla on ainakin selvät sävelet siitä, mitä kaikkea pitää ainakin tehdä. Tarkalleen ottaen minulla on 21 asiaa, jotka pitää korjata Volvoon ja jotkut niistä vaativat paljon enemmän kuin sen, että mainitsen routaisen maan tai jonkun pienen yksityiskohdan.

Hyvä kuitenkin, että tuli käytyä Volvoa läpi ja huomattua nuo parikymmentä korjausta odottavaa kohtaa, vaikka olisi ollut jotenkin tyydyttävämpää kirjoittaakirjoittaakirjoittaa. Nyt kuitenkin tiedän, mistä lähteä liikkeelle. Ja Volvo etenee. Joinain päivinä hitaasti, joinain nopeasti. Jos minulla olisi vapaata aikaa monta päivää peräkkäin, luulen optimistisesti, että saisin muutamassa päivässä Volvon siihen kuntoon, että se voisi lähteä ensilukijalle. Koska kokonaisia päiviä ei ole, teen iltaisin. Koska iltojakaan ei ole kauhean paljon (toukokuun alku on täynnä rientoja ja iltamenoja ja velvollisuuksia), käytän iltoja niin paljon kuin voin ennen kuin toukokuu on puolessa ja sitten alan miettiä tekstin lähettämistä lukijalle.

Päivä oli ihanan aurinkoinen ja taivas on sininen ja leveä. Toivon itselleni leveitä iltoja ensi viikolle, leveitä Volvon kanssa.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kirjoitusilta

Olen kirjoittanut Volvoa. Editoinut, lisäillyt, muokannut. Volvo on kasvanut taas pari sivua pituutta ja sain yhden pitkään roikkuneen pikkuasian kuntoon, kun jaksoin surffata netissä ja etsiä tekstin aikaan sopivaa musiikkia, joka sopisi vielä tekstin teemoihinkin. Löytyi, ja sain yhden tärkeän kohtauksen yksityiskohdat kuntoon - ja koko kohtaus sai jotenkin uutta terävyyttä ja henkeä. Ajankuvaa pitää vielä rakentaa ja siksi olen viettänyt osan illasta katsoen Ylen Elävää arkistoa. Siinä on kyllä hyvä palvelu, josta löytyy kaikkea hyödyllistä plus erittäin omituista. Törmäsin esimerkiksi Pikku Kakkosen pätkään, jonka nimi on "Ransu haastattelee pensasta". Jep jep.

Huomiselle voisin ottaa tehtäväksi sivujuonen päähenkilön elämän. Kirjoitin sivujuoneen jo pari sivua lisää tänään, mutta langanpäitä on yhä solmimatta ja kuvio ryhdistämättä.

Ja tiedättekö mitä - luulen, että saan Volvon nopeammin kuosiin kuin luulenkaan. Siihen kuosiin, että voin lähettää sen ensilukijalle. Ehkä siinä ei olekaan enää niin paljon työtä kuin miltä tuntuu. Ehkä. Kunhan saan päälimmäiset korjaukset ja lisäykset tehtyä, printtaan Volvon ja luen printistä vielä ennen kuin lähetän sen ensilukijalle. Printin kautta saan ehkä ruudulla ohi livahtavat rakenteen aukot tai kömpelyydet tilkittyä.

Aina yhtä hämmentävää ja ihanaa, että Volvo etenee. En lakkaa ihmettelemästä sitä, että siinä on 155 sivua ja vielä muutama tulee päälle. Että olen tässä ajassa ehtinyt kirjoittaa niin paljon, että minulla on käytännössä neljäs kierros menossa, vaikka hommia on tehty vasta viime vuoden alusta. Ja että Volvo on niin - niin Volvo. Näin tänään sattumalta ensilukijaa kirjoituskahvilassani ja lupasin hänelle, etten viilaa Volvoa liikaa. Kreikkalaiset saivat usein moitteita siitä, että ne olivat liian siistejä ja säröttömiä, ja että kaikki, sekä tarina että tekstin pinta oli hiottu rikkumattomaksi. Volvon kanssa ei ole sitä vaaraa. Painan kaasua ja annan mennä. Vähät siitä, että hiekkatiestä irtoavat pikkukivet voivat tehdä lommoja helmapeltiin.


(ps. huomasittehan arvonnan?)

Kevätsiivous ja arvonta

Tänään on siivous- ja kirjoituspäivä. Kävin päivällä kirjoittamassa kirjoituskahvilassa ja sen jälkeen tulin kotiin ja aloin siivota. Koska en ole ehtinyt siivota kunnolla ikiaikoihin, tästä näyttää tulevan varsinainen kevätsiivous. Hyvä niin. Järjestelin kirjoituspöytänikin niin siistiksi ja pölyttömäksi, ettei se ole ollut kuin joskus viime syksynä. Siinä hommassa totesin, että osasta kirjoja pitää päästä eroon, ihan oikeasti. Lukemattomien pino on niin korkea, että jos ne ovat kaikki yhdessä kasassa, kasa a) kaatuu ja b) blokkaa näkymän ikkunasta ulos, kun istun koneen ääressä. Joten nyt sitten arvontaa kehiin ja katsotaan, jos pääsisin muutamasta kirjasta eroon blogin kautta. Loput vien sitten lähikirjaston kirjankierrätyspisteeseen.

Arvonnan säännöt:
- Kommentoimalla tätä kirjoitusta saat yhden arvan.
- Jos lisäksi linkkaat tämän arvonnan omaan blogikirjoitukseesi, saat toisen arvan.
- Ilmoita kommenteissa, monellako arvalla olet mukana, etten sössi mitään. Ja jos olet anonyymi, ilmoita itsellesi jonkinlainen nimimerkki, jolla sinut voi erottaa muista anonyymeistä.
- Arvontaan tulee ilmoittautua perjantaihin 9.5.2014 mennessä. Yritän suorittaa arvonnan seuraavana viikonloppuna, mutta voi olla että menee seuraavan viikon alkuunkin.
- Voittaja saa valita kaksi kirjaa (jos löytyy sopivia!), kakkonen ja kolmonen kumpikin yhden. Posti kulkee ja kuljettaa sitten paketit voittajille.

Ja sitten ne kirjat, joista voittajat saavat valita:
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot
David Mitchell: Cloud Atlas
Anne Rice: Interview with a Vampire
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
V.S.Naipaul: Elämän kuva
Anne B. Radge: Satunnaista seuraa
Pirjo Hassinen: Suistola
Markku Pääskynen: Tämän maailman tärkeimmät asiat
Jukka Laajarinne: Kehys
J.K.Johansson: Laura
Patricia Cornwell: Punainen usva
Tero Liukkonen: Toivomuspuu
Maarit Verronen: Normaalia elämää
Herta Müller: Hengityskeinu
Saila Susiluoto: Carmen
Henriikka Tavi: Toivo





Kuvasta puuttuu listan pari ylimmäistä kirjaa, muuten kyseiset yksilöt näkyvät tuossa. Auta siis Rooibosta hädässä ja ilmoittaudu arvontaan, että näkisin taas ulos ikkunasta muutenkin kuin kurkkimalla kirjapinojen takaa.

Nyt jatkan siivoamista ja kohta syön. Sitten rupean editoimaan Volvoa. Hyvää lauantai-iltaa teillekin!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sisäleikkejä

Oikeasti vaihdan juuri nyt lakanoita sänkyyn. Ihan selvästi, kuten huomaatte? Hyvin sujuu, kiitos kysymästä, homma on edennyt jo ehkä yhden kolmasosan.

Koska on kevät ja ihana ilma, minä pysyttelen sisätiloissa. Ei mitään järkeä pistää nokkaansa ulos, kun seurauksena on tuntikausien piina allergian kanssa. Ihanaa aikaa, tämä kevät... Jotenkin aina ihmettelen sitä, kun ihmiset intoilevat kevään lämpimistä, aurinkoisista päivistä. Ei osu minuun, tai sitten osuu vähän liikaakin; osuu ja uppoaa.

Ulkoilun sijasta siis sisäilen. Vaihdan lakanat sänkyyn, pesen pyykkiä ja askartelen Volvon kanssa. Järjestin juuri luvut paikoilleen ja stilisoin sitä myötä kässäriä vähän. Tuollaiset muotoilut ja asettelut ovat valheellisen palkitsevia - sivumäärä roihahti kunnolla, vaikka en kirjoittanut. Paitsi ehkä sivun verran kirjoitin uutta pariin kohtaukseen. Mutta silti. Tuntuu fuskaamiselta, vaikka jossain vaiheessa tuokin lukujen asettelu alkamaan omilta sivuiltaan pitää tehdä. Volvo näyttää nyt paljon aikuisemmalta. Toivottavasti näen asettelun myötä paremmin myös sen, ovatko lukujen vaihdot oikeissa kohdissa vai eivät. Tiedän, että kaikki eivät ole, joten jospa tuosta saisi apuja siihen. Niin ja sivuja on tällä hetkellä 153. Se on enemmän kuin kuvittelin Volvon koskaan saavan.

Sitäpaitsi olen löytänyt ensilukijan. Mietin lukijadilemmaani taas eilen, ja tajusin, että voisin pyytää erästä kanssakirjoittajaa, johon tulee pidettyä harvemmin yhteyttä, mutta jolla on iso kasa hyviä ominaisuuksia: hän on älykäs lukija, luotan hänen kommentteihinsa, hän osaa olla hellävarainen vauvakässärille, asettelee sanansa huolella, kirjoittaa itse hyvin mutta ei yritä palautteellaan muuttaa muiden tekstiä omaksi tekstikseen ja on vielä kiva tyyppi. Laitoin heti eilen hänelle viestiä ja hän ilmoitti lukevansa Volvon ilman muuta. Lupasin Volvon hänelle toukokuun loppupuolella. Kiirettä pitää. Joo, onhan tässä kuukausi aikaa, mutta kuukaudesta viikko menee työmatkalla ja viikonloppuja ei ole oikein käytettävissä, ehkä yksi, parhaimmillaan kaksi. Aikaa ei siis ole turhan paljon, mutta yritetään. Jos pysyn aikataulussa, niin saan Volvon ehkä kustantamokierrokselle alkusyksystä. Ehkä. Jos hyvin käy. Toivotaan niin.

Ai niin, unohdin kokonaan, mitä olin tekemässä. Lakanat eivät vaihdu itsellään.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Luettua ja ei-luettua

Olen ollut toipilaana ihan kotitarpeiksi. Jospa nyt voisin olla kaikkinensa terve hyvin, hyvin pitkään tästä eteenpäin, huolimatta kiihkeästä siitepölykaudesta ja kaikista mahdollisista mahdollisuuksista imaista joku virus kitusiin.

En saanut juurikaan edes luettua toipilaana ollessani. Paitsi että lopetin Steampunk! Koneita ja korsetteja -kokoelman eilen illalla, ja viime viikolla luin vanhan lasten/nuortenkirjan, jonka joskus kaivoin lapsuudenkodissa käydessäni esille. Kirjan on kirjoittanut Ruth Borchard ja sen nimi on Vanhan talon lapset. Alkuteos on englanninkielinen, The Children of the Old House (1961) (suomennos Inkeri Hämäläinen, Gummerus, 1965), mutta kirja kertoo saksalaisesta perheestä ja ilmeisesti toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, kun perheeseen syntyy viides lapsi ja perhe muuttaa vanhaan, suureen, rapistuneeseen taloon. Kirja on jotenkin outo. Muistan lukeneeni sen lapsena/varhaisteininä ja pitäneeni siitä tavallaan. Pidin siitä tavallaan edelleenkin. Mutta voi, miten ylevät periaatteet kirjasta heijastuvatkaan. Paremmaksi ihmiseksi kasvamisessa kilvoittelu, idealistinen maailmankatsomus, paha joka saa palkkansa... Hyveellistä sakkia kerta kaikkiaan nuo lapset (Ruth, Mikael, Peter, Inga ja Hunaja) vanhempineen, ei voi muuta sanoa. Ja miksikö jaarittelen tästä oudosta, vanhasta lanu-kirjasta nyt? Siksi, että kiinnostaa ihan älyttömästi, onko kukaan muu törmännyt tähän hassuun kirjaan. Joten jos tunnistit kirjan tuntomerkeistä, niin vinkkaa kommenttilootassa!

Muuten lukurintamalle ei kuulu uutta. Hakkaraisen Purkaus on edelleen kesken, koska haluan lukea sitä kerralla paljon enkä sivun silloin tällöin. Lisäksi posti toi Antikvaarin kautta ostamani Risto Ahdin Runoaapisen. Ja odotan myös paria kirjaa, jotka tilasin nettikirjakaupasta. Kirjojenostolakkoni ei siis voi kovinkaan hyvin. Pitäisi ehtiä lukea noita ostoksia myös, eikä vain ostella. Ja lukemisen lisäksi pitäisi tietysti ehtiä kirjoittaa pientä laiminlyötyä Volvo-parkaani.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Silent

On ollut hiljaista blogissa. Mitään ei ole tapahtunut. Tällä hetkellä olen sairaslomalla kotona ja kirjoittaminen ei ole ihan päälimmäinen asia mielessä. Lähinnä se on, että milloin päiväunet ja buranaa. No, jospa jaksaisin jossain välissä vaikka lukea tuon Hakkaraisen Purkauksen loppuun. Se on hyvä kirja. Palailen, jahka olo vähän helpottaa.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Näin

Kirjoitin töiden jälkeen seitsemän sivua raakatekstiä, enkä ollenkaan sitä, mitä olin suunnitellut. Ehkä ihan hyvä.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Muutama rivi

Kirjoitin pari pienenpientä pätkää Volvoon. Melko raakatekstiä, täytyy viilata toiste. Pääasia, että saan tuon yhden osion etenemään, vaikkakin hitaasti. Välillä mieleen tulee viikko sitten viikonloppuna kirjoitettu uusi kohtaus - yllätyin kun muistin sen äsken, että ainiin, tällainenkin. Siihen pitää varmaan kirjoittaa iskevämpi dialogi ja tiukempaa riitelyä, mutta sen ehtii, ei siihen tarvitse kuin sopivan aikaikkunan ja kirjoituskahvilan. Volvo etenee, vaikkakin juuri nyt hitaasti, mutta tämä hidas vauhti on nyt varmasti hyvä, ehdin miettiäkin vähän ja sitten taas istua kokonaisia päiviä koneen ääressä jossain välissä ja kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa senkin yli, kun joku sanoo päässä, että tämä varmaan riittää tältä päivältä.

En kirjoittanut tänään paljon, mutta väistämättä vähätkin rivit vievät käsikirjoitusta eteenpäin, vaikka ne rivit olisivat sellaisia, jotka pitää myöhemmin deletoida.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vielä

Hiukkanen Volvoa, ehkä puoli sivua, vielä melkein myöhäisen kotiintulon kunniaksi. Minä haluaisin nukkua ja herätä sitten niin, että saisin mennä heti Volvoon, upota siihen niin kuin uuteen uneen. Onneksi nyt edes tuo puoli sivua, joka nousi mieleen, kun auto kiiti kotia kohti ja illan valo väheni. Tällä viikolla pitää kirjoittaa, koska - - koska kirjoittaminen on minun ja minua ja helppo hengitys ja kaukainen maa ihan lähellä ja Volvo on tulossa.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Hitaalla

Lauantai on leveä ja hailakka. Pimeä tulee myöhään, hitaasti ja varkain. Kirjoittaminen on heilahtanut ajatuksissa muutaman kerran, lähinnä silloin kun kadulla on tullut Volvo vastaan. Lukeminen on ollut hidasta ja kirja makoilee näköetäisyydellä senkin kulmalla, mutta ei tee elettäkään lähestyäkseen minua. Silmät ovat tikkuiset, liekö pöly vai uni, jota yritän vielä vältellä. Rinnan päällä istuu välillä joku pieni ja painava, välillä ei. Pöydällä on kirkkaita tulppaaneja, jotka ovat venähtäneet varsistaan yli. Ei sillä, minustakin tuntuu kuin olisin venähtänyt vähän yli. Ensi viikolla on vain muutama vapaailta ja niistä olen sitä mieltä, että maanantai on kirjoittamisesta puhumista ja tiistai kirjoittamista varten.

Pehmeää yötä teille sinne missä luettekin!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hidas päivä, joka on kulunut nopeasti

Tänään olen ottanut rennosti. Aamupäivällä reilu tunti kirjoituskahvilassa ja kymmenkunta sivua sitä sun tätä ja kaikenlaista epämääräistä tekstiä. En kirjoittanut Volvoa, en edes ajatellut Volvoa silloin. Kirjoittelin vain omaksi ilokseni ja hyvän olon vuoksi. Oli mukavaa.

Lukemisista kesken on tällä hetkellä Anna-Kaari Hakkaraisen Purkaus. On tietysti kesken myös ainakin kuusi muuta kirjaa myös, mutta ne eivät ole aktiivisessa luvussa, enkä ole ihan varma, luenko kaikkia loppuun ikinä. Paitsi että lukemattomien kirjojeni pinot kasvavat, kasvaa myös se pino, jossa on kirjoja, joita en haluakaan lukea, vaikka ostaessani luulin niin. Itse kirjoissahan ei ole vikaa, minussa vain. Hmm. Pitää varmaan yrittää jossain välissä järjestää arvontaa.

Aurinko paistaa ja kevät on korkealla. Minä ajattelen sitä kevättä, joka on Volvossa. Ensi viikolla on kiirettä, mutta jospa pääsiäisenalusviikko olisi taas kirjoitusviikko. Sitä ennen voisin lukea. Ja miettiä, miten saan lisätilaa kirjahyllyyni, joka ähisee tilanpuutettaan. Krooninen vaiva.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Ilta

Oi miten on kaunista, kun on melkein pimeää, taivaalla on tummansininen pilvikerros ja auringonlaskun puolella hiukkasen tyhjää taivasta, joka on vaaleansinisen ja vaaleanvihreän eri sävyjä. Näyttää kylmältä, koska punainen puuttuu paletista, mutta on kaunista. Jotenkin keväistä. Keväisin taivaat ovat kaihoisan värisiä.

Huomenna on vapaapäivä ja hoidettavana asioita. En ota paineita kirjoittamisen suhteen. Voi käydä niinkin etten kirjoita. Tai sitten kirjoitan. Ei voi tietää.

Kaupunki on pimeässä kaunis, mutta kunpa näkisin hetken vain muotoja, jotka eivät ole ihmisen tekemiä: mäkiä, notkelmia, koivun lehtiä, kiviä, metsiköitä, männyn oksia, taivasta, vettä, maanpohjan pehmeitä tai äkkinäisiä muotoja, kulunutta suolaheinää. Niitä on ikävä.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Vuoristoradassa luettua

Viikonlopun kirjoitussessioiden jälkeen viikko on ollut yhtä vuoristorataa Rooibos-raukan tunne-elämälle. On menty kuulkaa niin pohjamutia myöten ettei tosikaan, mutta on onneksi myös noustu jonkinlaiselle ylängölle, jossa varpaat pysyvät kuivina. Huolet ovat täräyttäneet yli taas sellaisella voimalla, että juuri nyt tekee lähinnä mieli huohottaa nääntyneenä. Ja mennä aikaisin nukkumaan! Joten ei, en ole kirjoittanut. Olin ajatellutkin, että pidän tällä viikolla pientä breikkiä, mutta vaikka tavoitteet olisivat olleet jotain muuta, niin ei kirjoittamisesta olisi joka tapauksessa tullut mitään. No, tällaista tämä on. Toivon, että tilanne tasoittuu niin, että voin perjantaina (vapaapäivä) palata sanojen seuraan. Toivon hartaasti niin. Tai ainakin että saisin levättyä ja rentouduttua silloin.

Jos kirjoittaisin johonkin tekstiin jollekin henkilöhahmolle sen, mitä kaikkea elämässäni on ollut meneillään (enimmäkseen erilaisia huolia) viimeisten neljän kuukauden aikana, lukijat sanoisivat, että epäuskottava setti, liikaa kaikkea. No, niinhän sitä sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää... Mutta tämän illan saan ainakin lepuuttaa ja ylihuomenna pääsen ehkä kirjoittamaan - se on hyvä. Ja olen saanut tällä viikolla kuitenkin luettua jotain loppuun - Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli erikoinen, ajatuksia herättävä, mukaansatempaava ja miellyttävä kirja. Kun olin saanut sen luettua, menin vahingossa (?) seuraavana päivänä sushille ja kirja tuli vahvasti mieleen siinä syödessä. Mihinköhän kirjaan tarttuisin seuraavaksi? Kiilaako Steampunk! Koneita ja korsetteja muiden, aiemmin ostettujen kirjojen ohi, vai lukisinko nyt Anna-Kaari Hakkaraisen Purkauksen? Tällaiset ongelmat ovat oikeasti aika miellyttäviä ;).