May the Force be with you

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sisäleikkejä

Oikeasti vaihdan juuri nyt lakanoita sänkyyn. Ihan selvästi, kuten huomaatte? Hyvin sujuu, kiitos kysymästä, homma on edennyt jo ehkä yhden kolmasosan.

Koska on kevät ja ihana ilma, minä pysyttelen sisätiloissa. Ei mitään järkeä pistää nokkaansa ulos, kun seurauksena on tuntikausien piina allergian kanssa. Ihanaa aikaa, tämä kevät... Jotenkin aina ihmettelen sitä, kun ihmiset intoilevat kevään lämpimistä, aurinkoisista päivistä. Ei osu minuun, tai sitten osuu vähän liikaakin; osuu ja uppoaa.

Ulkoilun sijasta siis sisäilen. Vaihdan lakanat sänkyyn, pesen pyykkiä ja askartelen Volvon kanssa. Järjestin juuri luvut paikoilleen ja stilisoin sitä myötä kässäriä vähän. Tuollaiset muotoilut ja asettelut ovat valheellisen palkitsevia - sivumäärä roihahti kunnolla, vaikka en kirjoittanut. Paitsi ehkä sivun verran kirjoitin uutta pariin kohtaukseen. Mutta silti. Tuntuu fuskaamiselta, vaikka jossain vaiheessa tuokin lukujen asettelu alkamaan omilta sivuiltaan pitää tehdä. Volvo näyttää nyt paljon aikuisemmalta. Toivottavasti näen asettelun myötä paremmin myös sen, ovatko lukujen vaihdot oikeissa kohdissa vai eivät. Tiedän, että kaikki eivät ole, joten jospa tuosta saisi apuja siihen. Niin ja sivuja on tällä hetkellä 153. Se on enemmän kuin kuvittelin Volvon koskaan saavan.

Sitäpaitsi olen löytänyt ensilukijan. Mietin lukijadilemmaani taas eilen, ja tajusin, että voisin pyytää erästä kanssakirjoittajaa, johon tulee pidettyä harvemmin yhteyttä, mutta jolla on iso kasa hyviä ominaisuuksia: hän on älykäs lukija, luotan hänen kommentteihinsa, hän osaa olla hellävarainen vauvakässärille, asettelee sanansa huolella, kirjoittaa itse hyvin mutta ei yritä palautteellaan muuttaa muiden tekstiä omaksi tekstikseen ja on vielä kiva tyyppi. Laitoin heti eilen hänelle viestiä ja hän ilmoitti lukevansa Volvon ilman muuta. Lupasin Volvon hänelle toukokuun loppupuolella. Kiirettä pitää. Joo, onhan tässä kuukausi aikaa, mutta kuukaudesta viikko menee työmatkalla ja viikonloppuja ei ole oikein käytettävissä, ehkä yksi, parhaimmillaan kaksi. Aikaa ei siis ole turhan paljon, mutta yritetään. Jos pysyn aikataulussa, niin saan Volvon ehkä kustantamokierrokselle alkusyksystä. Ehkä. Jos hyvin käy. Toivotaan niin.

Ai niin, unohdin kokonaan, mitä olin tekemässä. Lakanat eivät vaihdu itsellään.

7 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Hyvällä mallilla Volvo, luotettavan oloinen kuski pääsee ajelulle sen kanssa.

Jaksamista allergian kanssa! Minulla pahin kausi on vasta edessä. Mietin tässä jokin aika sitten, miten kesä onkin minulle niin hyvää kirjoitusaikaa, suurin osa tuntuu olevan kaamoskirjoittajia. Ajattelin, että lisääntynyt valo energisoi. Niinhän se tekeekin, mutta suurempi syy taitaa olla tuo allergian mukanaan tuoma sisätilavankeus.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Katja. Jaksamista tämän kevätriesan kanssa tarvitaankin... Minulla koivu pahin, ja yleensä pahin aika on ollut toukokuun kaksi viimeistä viikkoa. Nyt vain toivon, että tämänvuotinen koivu menee äkkiä ohitse. Pari aikaisempaa vuotta ovat menneet tosi hienosti paljosta siitepölystä huolimatta, kun olen käynyt suolahuoneessa ja nenäkannuttanut, mutta nyt olin myöhässä molempien aloittamisessa (lääkitys sentään ajoissa kohdallaan) ja sen kyllä huomaa. No, ainakin tiedän, mitä teen viikonloppuna: istun sisällä ja kirjoitan ;). Tsemppiä sinulle Katja tuleviin koitoksiin!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Jaksuja ja vauhtia toivotan! Mulle on käynyt oudosti: kärsin viimeiset neljä vuotta täällä Münchenissä kaameasta siitepölyallergiasta. Tänä vuonna en yhtään, mistään. Ei varmaan lohduta sinua, mutta ehkä sinullekin käy joku päivä niin...toivotaan :)

vaarna kirjoitti...

Oma allergia on mennyt onneksi jo ohi tällä erää, mutta saat sympatiani. Minäkin sisäilin ne viikot, kun painajainen oli pahimmillaan.

Ensilukijasi kuulostaa loistotyypiltä. Hienoa että olette löytäneet toisenne! ;)

Rooibos kirjoitti...

Kiitos Helmi-Maaria, jaksuja ja vauhtia tarvitaankin :). Minulla muuten kahtena viime keväänä allergiat pysyivät tosi hyvin hanskassa, mutta nyt hirveä riehaannus. En tajua. Ehkä seuraavat pari kevättä taas tosi helppoja?

Vaarna: uuh, lucky you, että allergiakevääsi on jo ohi! Minulla vasta alussa. Ja minäkin uskon, että ensilukijani on loistotyyppi tuohon hommaan :). Tunnen muitakin hyviä lukijoita, mutta tässä Volvon ekassa kerrassa pitää olla juuri oikea lukija - siis kemiatasolla :).

Malna kirjoitti...

Jaksamista allergioiden kanssa! Ovat varmasti todella kurja ja voimia vievä juttu. Itse olen niitä keväästä intoilijoita, mutta siinä tietysti auttaa se, että olen onnellisesti välttynyt kaikilta allergioilta. Toisaalta olen erittäin herkkä valolle ja talven pimeys uuvuttaa ja masentaa herkästi kun taas kevään valo ja lämpö antavat energiaa. Minussa on myös jotain, joka menee horrokseen heti kun mikään ei enää kasva ja herää heti kun ruohonkorsia ja kukkasia alkaa näkyä. Niinpä on aika luonnollista, että minulle kevään tulo on se juttu, mutta ymmärrän että allergikoilla tilanne on toinen! Veljenikin on tosi allerginen koivulle ja vihaa kevättä.

Tuollaiset ensilukijat ovat kultaakin kalliimpia!

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Malna! Sehän noissa allergioissa on, että vaikka lääkkeet eivät väsyttäisi, niin jos ne eivät auta, vaan oireet iskevät, niin se kyllä väsyttää hullun lailla. Ja on kypsää, kun on koko ajan huono olo. Ja joskus kun kuulee jonkun sanovan allergioista, että "mitä siitä jos nenä vähän vuotaa", niin tekee mieli sanoa aika paljon painokelvotonta - helppoahan tämä olisikin, jos vain nenä vuotaisi vähän ;). Onnea sinulle Malna, että olet säästynyt tältä riesalta :)!

Minulla on ilmeisesti päinvastainen "vuosikello" kuin sinulla - minä jotenkin herään oikein kunnolla eloon sitten syksyllä, kun ilma viilenee ja illat pimenevät. Muistan, kun pari vuotta sitten olin jopa tammikuussa vähän huonona, kun päivät alkoivat pidentyä, koska en ollut muka ehtinyt nauttia pimeydestä tarpeeksi ;). En kyllä inhoa kesää tai lämpöä, ne ovat kivoja, mutta joku niissä syksyn pimeissä vaan vetää minua puoleensa :). Onneksi meitä on joka lähtöön :).