Viikonlopun kirjoitussessioiden jälkeen viikko on ollut yhtä vuoristorataa Rooibos-raukan tunne-elämälle. On menty kuulkaa niin pohjamutia myöten ettei tosikaan, mutta on onneksi myös noustu jonkinlaiselle ylängölle, jossa varpaat pysyvät kuivina. Huolet ovat täräyttäneet yli taas sellaisella voimalla, että juuri nyt tekee lähinnä mieli huohottaa nääntyneenä. Ja mennä aikaisin nukkumaan! Joten ei, en ole kirjoittanut. Olin ajatellutkin, että pidän tällä viikolla pientä breikkiä, mutta vaikka tavoitteet olisivat olleet jotain muuta, niin ei kirjoittamisesta olisi joka tapauksessa tullut mitään. No, tällaista tämä on. Toivon, että tilanne tasoittuu niin, että voin perjantaina (vapaapäivä) palata sanojen seuraan. Toivon hartaasti niin. Tai ainakin että saisin levättyä ja rentouduttua silloin.
Jos kirjoittaisin johonkin tekstiin jollekin henkilöhahmolle sen, mitä kaikkea elämässäni on ollut meneillään (enimmäkseen erilaisia huolia) viimeisten neljän kuukauden aikana, lukijat sanoisivat, että epäuskottava setti, liikaa kaikkea. No, niinhän sitä sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää... Mutta tämän illan saan ainakin lepuuttaa ja ylihuomenna pääsen ehkä kirjoittamaan - se on hyvä. Ja olen saanut tällä viikolla kuitenkin luettua jotain loppuun - Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli erikoinen, ajatuksia herättävä, mukaansatempaava ja miellyttävä kirja. Kun olin saanut sen luettua, menin vahingossa (?) seuraavana päivänä sushille ja kirja tuli vahvasti mieleen siinä syödessä. Mihinköhän kirjaan tarttuisin seuraavaksi? Kiilaako Steampunk! Koneita ja korsetteja muiden, aiemmin ostettujen kirjojen ohi, vai lukisinko nyt Anna-Kaari Hakkaraisen Purkauksen? Tällaiset ongelmat ovat oikeasti aika miellyttäviä ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti