May the Force be with you

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Puolikas

Puolikas sivu kirjoitettua tekstiä. Uusi ääni alkaa löytyä, siis se, mitä olen hakenut Volvoa varten, mutta muita asioita on vielä, jotka haparoivat. No, pikku hiljaa. Puolikas sivu tänään, toinen puolikas ehkä huomenna. Niistä puolikkaista tulee kokonainen ja kokonaisista tulee muutaman jälkeen monta.

Ulkona tuulee ja minä istun koneen ääressä viltti hartioilla. Seuraavaksi menen sohvalle tämän saman viltin alle ja juon mustikkakeittoa. Luin eilen(?) loppuun Chad Harbachin Pelin henki -romaanin ja harmittaa vähän, että se loppui, sillä se oli hyvä kirja. Tai on se tietysti vieläkin hyvä, mutta luin sen siis jo loppuun. Suosittelen kyllä, jos joku ei ole lukenut. Miellyttävää luettavaa, koskettavia henkilöhahmoja.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Päivän työt

Päivän työt on tehty. Tänään piti olla tämän viikon grande kirjoitusfinale tai jotain, siis ilta, jolloin ei ollut tarkoitus tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa. Kirjoitinkin aluksi raakatekstiä vajaan tunnin verran, mutta sitten tuli yksi sun toinen velvollisuus ja pyykinpesu ja puhelinkeskustelu ja ruokailu ja nettishoppailu ja sitä sun tätä. Pääsin hommiin vasta puoli yhdeksältä, vaikka minulla piti olla koko ilta aikaa, ja äsken, neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin, lopetin. Sain aikaiseksi kaksi lisäsivua tiedostoon, johon kirjoitan pätkissä Volvon uutta osaa. Kaksi sivua on ihan hyvin. Ei syytä erityisiin kehuihin eikä erityiseen itseruoskintaan. Haluamani ääni on vielä hiukan hakusessa, mutta alkaa ehkä muotoutua pikku hiljaa. Kyllä se siitä. Yritän kirjoittaa huomenna lisää (jollen sitten tiskaa tai imuroi sillä ajalla) ja ylihuomenna samoin (jollen sitten tiskaa tai imuroi sillä ajalla, tai syö tai tee jotain neljättä asiaa). Olisi hyvä, jos saisin kehitettyä jonkinlaisen rutiinin tuohon Volvon lisäosaan, tai lähinnä sen tyyliin, jotta siihen olisi helpompi solahtaa aina kirjoittaessa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että parasta laatua syntyy, kun kirjoitan koneella suoraan tiedostoon, siis ilman käsinkirjoitettua raakatekstiversiota alla. Yleensähän kirjoitan kaiken ensin käsin, mutta olen huomannut tämän ennenkin, että tietyt tekstit haluavat suoraan koneelle. Saa nähdä miten jatkossa tämän kanssa.

Tilasin muuten tänään ulkoisen kovalevyn. Kohta varmuuskopioasiani ovat niin hyvin kunnossa, että oksat pois.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Varovaisesti

Ehkä tästä hitaasti. Haparoin tänään tekstiä Volvoon, ja yritän saada ääntä oikeaksi. Vilkaisin aiemmin kirjoittamiani, eivätkä ne vaikuta huonommilta. Ehkä niistä on johonkin. Luen kirjaa ja yritän samalla analysoida, mikä tekstissä on sellaista hyvää, jota haluaisin Volvoonkin. Ajatuksissani on visio siitä, millainen ääni minun pitää Volvoon kirjoittaa, mutta en ole varma saanko sitä ulos päästäni.

Jalkojen lihakset ovat kireät ja hyvällä tavalla rasitetut. Aina kun nousen ylös tuolista ja kävelen muutaman askeleen, tunnen että lihakset ovat tehneet jotain eilen ja tänään. Ulkona on koira, joka vetää hihnansa niin kireälle, että näyttää siltä kuin se kulkisi kepin päässä. Sitä taluttavan ihmisen käsi on ojossa.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Laiska

Olen ollut laiska bloggaaja, mutta eipä ole ollut mitään blogattavaakaan. En ole ajatellut mitään, mistä olisi ollut blogikirjoitukseksi asti. Enkä ole ajatellut Volvoa. En yhtään. Tänään hämmennyin muistaessani, että ainiin, se uusi ääni, mikä piti kehittää Volvoon, jaa jaa, ai niin, tosiaan. Ehkä on ihan hyvästäkin, että reaalimaailma on vienyt aika paljon aikaa. Päällä on ollut muutama päivä omaa aikaa niin, ettei kirjoittaminen ole haahuillut syyttävänä taustalla. Haluan luottaa siihen, että tämä tauko ajatustyöstäkin on tehnyt hyvää. Sunnuntaina voisin yrittää taas kirjoittamista, ja ensi viikolle olen buukannut kalenteriin varauksen, jonka kohdalla lukee oma ilta. Se on se ilta, jolle ei tungeta mitään muuta toimintaa kuin kirjoittamista. Korkeintaan pyykinpesua, koska se ei vaadi juuri mitään tekijältään. Mutta ei liikuntaa, ei tapaamisia, ei mitään aktiviteettia. Kirjoittamista vain. Jos pääsisin taas takaisin Volvoon pikku hiljaa.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Pientä odottelua

Kirjoittelin raakatekstiä ja yritin kysellä, josko tulisi jo. Ei vielä. Volvoon pitää kirjoittaa lisää, kokonainen ääni, ja se antaa odottaa itseään. Kyllä se sieltä tulee vielä, ja minä kyselen aina välillä, että joko, mutta en ole vielä löytänyt sitä. Olo on kuitenkin luottavainen. Jossain vaiheessa se tulee ja minä löydän sen.

Tänään on ollut kylmä päivä. Eilen luin sängyssäkin Meriluodon päiväkirjoja ja sitten ei tullut uni. On viileää ja mietin ottaisinko teetä ja mandariinia iltapalaksi vai pelkkää mandariinia vai pelkkää jotain muuta.

Päässä on ollut paljon ajatuksia tänään. Luulen, että jotkut niistä ovat auttaneet minua eteenpäin. Toivon, että ovat. Sekä kirjoittamiseen liittyvät että muuhun elämään liittyvät ajatukset. Olen myös tavallaan malttamaton - haluaisin löytää jo sen äänen, jolla kirjoitan lisukkeet Volvoon, koska haluaisin olla jo menossa ja tekemässä Volvosta parempaa. Ja tavallaan taas olen ihan kärsivällinen sen kanssa. Tulee kun tulee. Sillä välin voin kirjoitella raakatekstiä ja tunnustella millainen on kirjoittava minä loppusyksyn tauon jälkeen.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Meriluotoa lukemassa

Aloitin eilen Aila Meriluodon Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004. Olen lukenut joskus vuosia sitten edellisen niteen, Vaarallista kokea. Muistin etukäteen, että Meriluodon päiväkirjat ovat vaikuttavia, mutta en muistanut, että näin vaikuttavia. Miten järjetöntä, paljasta rehellisyyttä. Ei mitään tunteilua, ei monimutkaisia kuvauksia asioista, vaan selkeää, raadollista, kaunista, yksikertaista lausetta ja sellaista itseen kohdistuvaa rehellisyyttä, että halleluja. Jos osaan joskus kirjoittaa puoleksikaan noin rehellistä tekstiä kuin Meriluoto päiväkirjoissaan, saan olla onnellinen. Tajuan tietenkin, että päiväkirja on päiväkirja - mutta silti. Meriluodon itseanalyysi on viiltävää ja selittelemätöntä. Ja jotenkin voimaannuttavaa. Yksinäisyyden tunteita myöten Meriluoto on omilla jaloillaan seisova nainen, rakkausjuttujaan myöten itsenäinen ja rehellinen. Fanitan. Jotenkin Meriluodon tapa puhua itselleen tapahtuneista asioista potkii ikkunaluukkuja auki omasta mielestäni.

Sitäpaitsi söin tuoretta chiliä. Pilkoin ja lisäsin sitä vielä ruuan päälle kesken syömisen, enkä pessyt käsiä. Onneksi en hangannut sen jälkeen silmiä, nenää vain.

Ulkona tuulee ja pakastaa. Puiden oksien varjot ovat ikkunassani kiinni kuin liikkuvat maalaukset. Olen varma, että niitä voisi koskea, jos saisi kätensä ikkunan ulkopuolelle, sillä ne ovat niin kiinni lasissa, että niiden täytyy olla kiinteitä.

edit: Ja kun mietin, että mikä Meriluodon tekstistä tekee minulle rohkeaa, niin en tiedä. Ei aiheet, ei niissä ole mitään erityisen rohkeaa. Onko se tekstin paljaus, onko se tunteellinen rehellisyys, en tiedä. Jokin Meriluodon päiväkirjoissa osuu minua johonkin merkitykselliseen kohtaan. Tätä pitää vielä miettiä.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Tätä ja tulevaa

Vuoden alku on ollut monenlainen. Olen kirjoitellut vapaina päivinäni vähän. On kuitenkin ollut myös kiirettä ja yhtä sun toista ex temporeta muussa elämässä, niin ettei kirjoittamiselle ole jäänyt kovin paljon aikaa tai energiaa, eikä suoraan sanottuna hirveästi millekään muullekaan. Mennyt viikko meni ihan eri tavalla kuin kuvittelin - hyvällä tavalla kyllä, mutta en tehnyt niitä asioita, joita kuvittelin etukäteen tekeväni. Arki tuntuu alkavan vasta ensi viikolla, mennyt viikko oli jotain muuta, ja nyt tuntuu siltä, että hyvä niin. Molemmat, sekä mennyt viikko, että edessä oleva arki.

Olen käynyt kirjoituskahvilassa kirjoittamassa raakatekstiä Volvoon ja raakatekstiä muuten vaan. Volvon raakatekstejä en ole vielä kirjoittanut koneelle, sillä pitää vielä miettiä, että mitä niistä otan mukaan ja mitkä jäävät minulle omaksi taustoitukseksi. Tajusin eilen kirjoittaessani yhden tärkeän asian Volvosta ja siitä uudesta, mitä kirjoitan Volvoon nyt, ja se vaatii jonkun verran ajatusta vielä. Että miten toteutan sen, miten saan sen toimimaan. Minullehan tällainen erittäin tietoinen ajatustyö kirjoittamisen keskellä on vähän vierasta, tuppaan enimmäkseen menemään intuition mukana sokkona, mutta nyt pitää ajatella myös, etten joudu harhapoluille.

Volvolla on vielä neljä hylsyä saamatta, neljä tuli viime vuoden puolella ja kaksi niistä oli hyviä. Niiden kahden hyvän hylsyn ja omien ajatusten kypsyttämänä yritän kirjoittaa Volvosta nyt seuraavaa versiota. Sanoin uutena vuotena, että tavoite on, että Volvon tämä uusi versio on valmis puolen vuoden kuluttua. Pystyn siihen, mutta jos elämä on eri mieltä ja laittaa kapuloita rattaisiin, en ruoski itseäni, jos aikataulu pettää. Alkuajatuksena kuitenkin on, että jos tämän kevään aikana saisin Volvon kuntoon seuraavaa kierrosta varten. Saa nähdä nyt.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kaikenlaista muuta kuin kirjoittamista

Ei sanoja tänään, ainakaan vielä, sillä heti kun kirjoitin, ettei sanoja tänään, alkoi tuntua, että ehkä sittenkin pari sivua jossain välissä. Hmm.

Olen siivonnut, pyykännyt, tiskannut, raivannut, vienyt ylimääräistä kellariin, järjestänyt. Olen käynyt Ateneumissa katsomassa Sibelius-näyttelyn ja pari kertaa sain melkein kyyneleet silmiini (Halonen, Thesleff, Parviainen). Ostin myös ihanan mekon. Sellaisen, johon haluaisin pukeutua melkein joku päivä. Paitsi en niinä päivinä, kun pukeudun samasta kaupasta ostamaani ihanaan neuletakkiin.

Nyt on raukea olo. Minulla on vapaapäivä vielä huomenna ja yritän herätä ajoissa, jotta pääsen ajoissa kirjoittamaan.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Säävalitus ja kirjoitusajatus

Sataa sataa ropisee. Olen muuten aina inhonnut sitä laulua. Mutta kun sataa ja ropisee, ei voi minkään. Tympeää. Tylsää. Epätammikuista. Ottaisin mieluummin millaisen pakkasen tahansa kuin tuon talvisateen. Oikeasti, jopa -36 astetta toimisi minulle niin paljon paremmin kuin tämä. En ymmärrä, kun ihmisten kuulee sanovan, että "ihanaa kun ei ole enää sitä pakkasta!". Niin siis että mitä?! Onko tämän kaupungin asukkaista oikeasti parempi asia kulkea loskassa, ravassa ja vedessä kuin kuivassa talvisäässä? En ymmärrä. Kylmä on pukeutumiskysymys. Valituksen loppu.

Ei minun pitänyt avautua säätilasta. Piti kirjoittaa siitä, että olen kirjoittanut vähän mutta en paljon. En ollenkaan niin paljon kuin ajattelin. Ja arvatkaa mitä? Se ei haittaa. On ollut hyvä ottaa rennosti, on ollut hyvä kirjoittaa ja ennen kaikkea, on ollut hyvä ajatella kirjoittamista. Lueskella, tiskata, silittää, miettiä Volvoa. Ja olen minä kirjoittanutkin. Käyttökelpoista settiä on uudessa tiedostossa kuusi sivua, mikä ei ole paljon, mutta paljon enemmän kuin nolla sivua. Ja aikaa on vielä. Tänään, huomenna, ylihuomenna. Voin katsoa rauhassa, mihin Volvo lähtee. Tämä on ihan hyvä alkusysäys - ilman ajatteluaikaa tätä kirjoittamista ja näiden hauraitten suuntaviivojen löytymistä ei olisi tapahtunut. Todennäköisesti ne muuttuvat vielä, mutta ei se mitään. Kyllä se siitä.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Ensimmäinen

Olen lueskellut hitaasti Kirjoittamisen taide & taito -kirjaa sen jälkeen kun ostin sen. Tyyliin artikkeli sieltä, toinen täältä, sen mukaan miten on huvittanut. Eilen illalla aloitin Iida Rauman artikkelin Romaanin rakenteesta ja sain ensimmäistä kertaa Kirjoittamisen taide & taito -kirjasta sen, mitä oletinkin. Ensimmäinen innostus. En tiedä, onko aika ollut väärä, mutta en ole juurikaan innostunut kirjasta aiemmin, enkä ole löytänyt sieltä kohtia, jotka osuisivat ja uppoaisivat. Monia mielenkiintoisia juttuja kyllä, mutta ei mitään erikoista, sanoisin. Nyt tuo Rauman rakenneartikkeli osui kuitenkin oikeaan paikkaan ja aikaan. Olen lukenut sitä hitaasti ja ajatellut Volvoa ja kaikkia mahdollisuuksia, mitä sen kanssa on. Tai siis tätä yhtä mahdollisuutta, jota kohti olen nyt lähtenyt, mutta joka sisältää paljon mahdollisuuksia. Alkuviikko on ollut mahdollisuuksien karsimista, koska on pitänyt löytää jotain, mistä lähteä liikkeelle. Olen kirjoittanut jonkun verran ja deletoinut aika paljon. Päässäni on kuva tai tunne siitä, millainen Volvosta voisi tulla, ja nyt yritän hahmottaa sen, miten pääsen suunnilleen sinne suuntaan. Kokonaanhan en tule pääsemään, koska kirjoittaminen muuttaa tekstin suunnitelmia koko ajan.

Kaksi vuotta sitten, kaksi vuotta ja yksi päivä sitten aloitin Volvon kanssa. Nyt aloittelen kuudetta versiota. Tämä on tämän vuoden ensimmäinen bloggaus. Ei mitään kovin syvällistä. Ei tarvitse ollakaan. Bloggaaminen on minulle edelleen sitä, mitä se on ollut alusta asti. Ääneen ajattelemista. Se, että te luette ääneenajattelemiseni ja kommentoitte niitä usein, on mahtava bonus. Kaikki se vertaistuki samoin. Ja sekin, että Volvon ensimmäinen koelukija löytyi tätä kautta. Tuntematon lukija - kiitos! Mitä pitemmälle aika kuluu, sitä tyytyväisempi olen siitä, että sain sinun viisaan ja ystävällisen palautteesi ensimmäisenä :).

Nyt takaisin hommiin. Ajatustyötä tehtävänä.