May the Force be with you

tiistai 22. joulukuuta 2015

Rooiboksen vuosi 2015

Mitä on tapahtunut Rooibokselle vuonna 2015? Katsotaanpa.

Ainakin olen blogannut ennätysvähän. Tämä on 94. kirjoitus tänä vuonna ja oletan, että jää vuoden viimeiseksi, koska aion pitää lomalomaa loppuvuoden. Muina vuosina olen kirjoittanut keskimäärin sata kirjoitusta enemmän. Kaksinkertaisen määrän. Ei sillä, on tänä vuonna ollut kyllä kaikenlaista, mikä selittää yhtä sun toista.

Ensinnäkin olen kirjoittanut. Volvo kaipasi syventämistä ja sitä se sai. Ja vaikka muuta uumoilin, niin pääsin kyllä uudenkin osan kanssa käsinkirjoittamisen rutiiniin.

Keväällä kirjoitin Volvoa enemmänkin ja deadline oli toukokuussa. Ja keväällä en tiennyt vielä mitään siitä, kuinka tiukkaa kirjoitusajan kanssa tulisi olemaan syksyllä - onneksi! Deadline piti ja Päivin arvostelupalautteen rohkaisemana Volvo lähti alkukesästä yllättävän ripeästi uudelle kustantamokierrokselle.

Elokuun lopussa kyselin Volvon perään ja koska mistään ei oikein kuulunut mitään, olo oli aika apea, kunnes syyskuun puolivälissä tuli viesti kustantamosta, että he haluaisivat tehdä Volvosta kirjan ensi vuoden syksylle. Itkin kolme päivää ihan solkenaan. Oikeasti. Ja sitten, lopulta, 25 vuoden yrittämisen ja odottamisen jälkeen: kustannussopimus. Olen vieläkin joka päivä ihan hirveän onnellinen sopimuksesta. Siitä, että olen vihdoin päässyt askeleen eteenpäin. En tajua sitä vieläkään todeksi, mutta kai se tästä pikkuhiljaa :). Kustannussopimus on myös saanut minut ajattelemaan yhtä sun toista ja myös kolmatta.

Normimäärä tai vähän enemmänkin on myös flunssailtu, keväällä ja kesällä ja syksyllä. Eilen mietin flunssailun mahdollisuutta, mutta ainakaan vielä ei tullut flunssa. Toivottavasti ei tule ollenkaan. Että jos vuoden viimeinen flunssa olisi jo takana päin. Se olisi kiva.

Varmuuskopiointi ja muu tietoturvatoiminta olivat myös tämän vuoden teemoja. Hankin ulkoisen kovalevyn ja ison muistitikun, joille varmuuskopioin tiedostoni, sekä sain koneelleni skriptin, jolla olen saanut blogin talteen (skriptin saa edelleen minulta pyytämällä!). Lisäksi kiroilin yhden pikku haittaohjelman kanssa. Se ei ollut kivaa. Huolehtikaapa koneittenne virustorjunnasta!

Ylläolevien lisäksi olen matkustanut tänä vuonna Itävaltaan, Pohjois-Norjaan ja Roomaan ja käynyt Tallinnassa. Olen juhlinut kaksia häitä. Olen pitänyt kädestä kiinni ja itkenyt pilkkopimeässä lintutornissa toisessa kädessä mukillinen teetä ja toisessa samppanjaa. Olen itkenyt ikävää, ahdistusta ja onnea. Olen itkenyt ihan hirveästi. Tämä vuosi on ollut oikea itkuvuosi. Ilmeisesti olen ollut kaiken sen parkumisen tarpeessa.

Olen myös ollut ihan turhan väsynyt nyt syksyllä, kun olen yrittänyt hoitaa kaiken yhtä aikaa: työt, käsikirjoituksen uuden version, ystävät, läheiset, kodin, liikunnan, lukemisen, kaiken. Siksi pidän loppuvuoden lomalomaa. Kirjoitusvihko on sallittu seuralainen, mutta sinnekin vain sellaista tekstiä, millä ei ole mitään tarkoitusta. Huvin vuoksi kirjoittamista vain. Ja lukemista, toivottavasti paljon. Ulkoilua, nauramista. Se on tavoitteeni loppuvuodelle. Tiedän, että jouluna tulen itkemään, mutta kun pääsen siitä, toivon, että loppuvuoteni on rento ja hymyilevä. Samaa toivon teille kaikille!


maanantai 21. joulukuuta 2015

Ei tule flunssa, ei tule flunssa!

Jätin tänään liikunnan väliin ja nyt tuntuu, että valinta oli ihan hyvä. Onko sittenkin tulossa jotain typerää flunssaa? En voi olla kipeä nyt, en vaan voi. Pitää lomailla. Pitää rentoutua lomalla ja tehdä kivoja asioita. Ei maata huonokuntoisena sängyn pohjalla. Yyh! Ei sillä, loma ei ole alkanut vielä, mutta silti. Älä tule paha tauti, älä ollenkaan.

Olen yrittänyt väsätä kotisivuja itselleni taas tänään. Ongelmana on se, että en viitsisi paneutua kotisivujen askarteluun ihan kauhean paljon, joten käytän valmiita sivustopohjia. Niissä on ongelmana se, että niitä ei voi muokata niin paljon kuin haluaisin. Lopputulema: käytän tuntikaupalla aikaa valmiiden juttuja muokkaamiseen tai sen yrittämiseen. Siinä ajassa olisin jo opetellut, miten Drupal toimii, tai Joomla, tai mikä tahansa. No, katsotaan. Kyllä minä muuten olisin tyytyväinen nykytilaankin, mutta kun aion siirtää tämän blogin sitten sinne kotisivujen yhteyteen ja ongelmana on juuri se, etten saa sivuston muuta ulkonäköä nätiksi, jos blogin rakenne ja ulkonäkö on toimiva, ja päinvastoin. Mutta kun haluan molemmat. Luulen, että jossain vaiheessa joudun taipumaan ja askartelemaan sivut alusta asti itse, ilman valmiita palveluja ja sivupohjia. Boring :).

Tiskit likoavat. Mietin laiskasti sitä, mitä pakkaan joulunviettoon mukaan. Pitää ottaa kaksi kirjoitusvihkoa, koska tuo nykyinen on ihan lopussa. Pitäisi ottaa terve Rooibos mukaan sinne lomanviettoon. Taidan mennä keittämään rooibosta ja lisätä siihen kilon inkivääriä ja hunajaa ja sitruunamehua. Ja jos vaikka menisi nukkumaan puoli yhdeksältä, niin kuin lapsena.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Etuaikaa ja appelsiinia

Olin sopinut kustannustoimittajan kanssa, että viilaan Volvosta vielä kahta lukua ennen loppiaista. Tein hommat viime viikonloppuna ja tänään, koska tiedän, että kun joulunpyhät alkavat ja välipäivät luisuvat käsistä, en ehdi rauhoittua kirjoittamiseen. Kustannustoimittaja sai äsken sähköpostilla Volvon uusimman version ja kunhan minulla alkaa joululoma keskiviikkona, niin se on sitten ihan oikea joululoma. Ei työntekoa eikä työntekoa. Lepäämistä ja ihan muita asioita sen sijaan.

En ole yhtään lähempänä Volvon uutta nimeä kuin tähänkään asti. Jotan lyhyttä ja ytimekästä sen pitäisi olla, mutta en yhtään tiedä, että mitä. Jospa loma auttaa, tai kustantamo.

Olen ostanut joulukukkia. Joka päivä tekee mieli mennä kukkakauppaan ja ostaa lisää. En mene enää, koska olen kaiken järjen mukaan ostanut jo tarvittavan määrän joulukukkia.

Himoitsen appelsiinia, joka makaa keittiössä ja viettää viimeisiä kokonaisia hetkiään. Himoitsen kurkkua, mutta kurkut ovat tähän aikaan vuodesta usein sen makuisia kuin niillä olisi ollut onneton lapsuus. Himoitsen luomuporkkanoita ja niitä minulla on. Monessa pussissa. Ostin tänään kilon lisää, vaikka entisiäkin oli, sillä aion syödä seuraavat kolme päivää kylläkseni porkkanoita.

En oikein hahmota edelleenkään. Enkä oikein jaksakaan. Välillä kyllä, mutta en koko ajan. Eikä se haittaa. Ihan kohta saa keskittyä yksinkertaisiin asioihin. Ihan kohta.

Yritän kirjoittaa joku päivä jonkunlaisen vuosiyhteenvedon. Katsotaan ehdinkö. Sitten loppuvuoden olen lomalla, blogistakin. Ja mahdollisimman paljon myös puhelimesta. Totutan silmät katsomaan kirjan sivuja ja kaukaisuutta älyruudun sijasta. Katsotaan, miten käy. Sen vuosiyhteenvedon siis.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tuplakoti

Tänään ilmassa oli pientä välttelyä. Paketoin joululahjoja. Puhuin puhelimessa. Tein itse falafeleja uudella, lupaavalla reseptillä ja totesin, että hyvä resepti ja pienellä viilauksella täydellinen. Ripustin pyykit. Ripustin seuraavat pyykit. Ja sitten vihdoin kirjoitin.

Minulla on kaksi lukua työstettävänä. Kirjoitin ensimmäisen aika pitkälti uusiksi äsken. Se oli lyhyt luku. Piti saada asia pysymään samana, mutta sanottua se toisella tavalla. Teksti tuli. Viilaan sitä vielä joku päivä, tai ensi viikonloppuna. Ensi viikon sunnuntaina kirjoitan sen toisen luvun. Luulen, että se ei tarvitse niinkään paljon uudelleenkirjoitusta kuin hiukkasen suitsintaa. Hienosäätöä.

Olen kotona. Ja kun kirjoitan Volvoa, on kuin olisin kotona.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Vanha yllätys

Pari viikkoa sitten lähtetin kässärin uusimman version kustannustoimittajalle ja tällä viikolla sain väliaikaviestiä. Viestittelimme hetken kustannustoimittajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että korjaan vielä kahta lukua ennen kuin saan takaisin punakynällä koristellun version kässäristä. Loppiaisena kässärin pitäisi olla kunnossa minun puoleltani ja sitten jään odottelemaan sitä punakynäversiota takaisin korjattavaksi. Joten tänä ja ensi viikonloppuna on ohjelmassa kahden peräkkäisen luvun viilausta Volvosta.

Kustannustoimittajalla oli toinenkin pyyntö. Loppiaisen aikaan pitäisi fiksatun käsikirjoituksen lisäksi olla jo jotain nimiehdotusta kirjalle. Nimi. Voi apua. Siis kun. Nimet ja minä. Joku vakiolukijoista ehkä muistaa, että nimet ja minä emme ole aina ihan sopusointuisa pari. Joko keksin hyvän nimen heti, tai sitten en koskaan. Ja koska keksin Volvolle työnimeksi Volvon heti (mutta kirjasta ei voi tulla nimeltään Volvo), niin sehän tarkoittaa sitä, että pitäisi keksiä toiseen kertaan sopiva nimi kässärille, jolla minun nimeämislogiikallani on jo nimi. Että onnea vaan. Pyörittelin jo eilen nimiehdokkaita mielessäni. Yksi ehdokas on, mutta kun sen niminen kirja ilmestyi pari vuotta sitten. Eli tarvitaan lisää ehdokkaita. Pyörittelin ja pyörittelin, mutta eilen ei tullut mitään kuningasideaa. Toivottavasti se tulee viimeistään joulunpyhinä tai uutenavuotena, tai että saan kasaan edes muutaman siedettävän nimiehdotuksen, joista kustantamon porukka voi brainstormata jonkun loistokkaan nimen. Tai jotain. Aika näyttää. Hämmentäväähän tässä oli lopultakin se, että nimi tarvitaan, koska kustantamo alkaa konkretisoida syksyn kustannusohjelmaa plus että graafikko alkaa tehdä kantta, ja ilman nimeä on vaikea tehdä kantta loppuun. Kantta. Graafikko. Minun pikkuinen Volvoni. Ei mene jakeluun. Viime päivinä on muutenkin ollut taas jakeluunmeno-ongelmia tämän kustannussopimusasian kanssa. Tiedän, että siitä on jo kohta kolme kuukautta, mutta silti sopimuksen olemassaolo tulee joinain päivinä jotenkin puskan takaa ja yllätyksenä. Niin kuin tänään. Että ihan oikeastiko? minä kysyin itseltäni ja en meinannut uskoa vastausta.

Ja kaiken tämän keskellä, tai siis kaiken muun keskellä on Volvo ja Volvon nimi ja kaikki muut asiat hyökyvät yli niin kuin aalto ja vetäytyvät pois ja jättävät minut hytisemään märkänä ja kylmissäni ja sitten taas hyökyvät yli ja sitten taas on Volvo ja en tajua puoliakaan asioista, joita tapahtuu ympärillä. Ja joulukin, kaikkineen, ja lumeton maa.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pimeä on parasta huumetta

Viime viikonloppuna Volvo lähti kustannustoimittajalle. Toivon, että se on nyt parempi kuin ennen tätä kirjoituskierrosta. Uskon, että se on, mutta aina joskus pieni epäilyksenpoikanen sanoo, että ehkä en olekaan parantanut, vaan pahentanut sitä. Yritän niitata nuo epäilykset alkuunsa, koska eihän niistä mitään hyötyä ole. Eikä kässärin tarvitse olla vielä aivan täydellisen valmis, koska nyt odotan sitten kustantamon kommentteja taas seuraavaa kirjoituskierrosta varten. Korjattavaa ja hiottavaa on vielä, ja aikaa korjata ja hioa.

Tänään näin kirjoittajakavereita. Oli hauska jutella pitkästä aikaa. Ja kun ajattelin Volvoa, tuli hyvä mieli. Kun viimeksi tapasimme samalla porukalla, Volvo ei ollut vielä edes lähtenyt tuolle kustantamokierrokselle, jolta tuli palkaksi sopimus. Asiat muuttuvat nopeasti sitten kun ne alkavat muuttua.

Ulkona on pimeää. Siellä on aamulla pimeää ja illalla pimeää ja koko ajan pimeää. Paitsi tänään päivällä, kun aurinko pilkahti ja taivas oli sees, mutta en nähnyt sitä kuin puolen minuutin ajan, koska töissä oli kaikkea, enkä ehtinyt tuijotella ikkunasta ulos. Eikä pimeä häiritse minua. Pidän siitä. Ihanaa, että päivä ei ala pidentyä vielä, sillä olen ihan tyytyväinen tähän pimeyteen. Joka vuosi on yhtä iso yllätys, että pimeä tosiaan tulee tähän vuodenaikaan niin aikaisin ja sakeana. Ja jotenkin kodikkaana. Sitäpaitsi pitää olla lunta ennen kuin päivä alkaa pidentyä. Joten lunta ja pakkasta odotellessa.

Olen ajatellut tänä syksynä paljon elämää yleensä. Sitä, miten asiat muuttuvat. Jotkut pahaan suuntaan, jotkut hyvään. Miten parin vuoden sisälle on mahtunut paljon pahaa ja myös hyvää. Miten tämäkin syksy olisi voinut olla ihan erilainen ja nyt se oli tällainen. Miten Volvo on tehnyt helpommaksi kestää muita stressejä, kun yksi asia elämässä on kohdallaan, Minun pieni Volvoni.