Tämä viikonloppu loppuu ihan kohta ja se on ihan liian pian. Ihan tosi paljon liian pian! En ole kirjoittanut Volvoa ollenkaan niin paljon kuin olisi tarvinnut. Eilen kirjoitin kyllä aika paljon, tänään aika vähän. Toisaalta joihinkin editointijuttuihin menee aikaa tosi paljon verrattuna siihen, minkä verran ne sanallisesti merkitsevät. Olen tarkistanut faktoja ja tarkistanut koko kässärin läpi vuodenaikojen osalta. Menneessä ajassa ei haittaa jos vuodenajat ovat missä ovat, mutta nykytason pitäisi olla jotenkin looginen ja sitten piti käydä kaikki läpi ja katsoa, että onko. Löysin monta kohtaa, mitkä pitää korjata. Vuodenaikoja, joo, mutta myös muita. Kirjoitin kirjoitusvihon takasivuille muistiinpanoja (en voi tehdä niitä kirjoitusvihkoon kirjoituksen keskelle, vaan viimeisille sivuille, jos sellaisia teen, yleensä en) ja nyt minulla on sivukaupalla kommentteja tyyliin luku 8 vaihda vuodenaika, luku 21 mainitse että maa on jo roudassa, luku 35 kirjoita alkuun lisää ja mainitse B ja C, sivu 51 lisää yksityiskohta D - ja niin edelleen.
Tuohon kässärin läpikäyntiin ja noiden editointia kaipaavien kohtien bongailuun meni hirveästi aikaa ja aivovaivaa, mutta toisaalta, vaikka en tänään kirjoittanut kauheasti, niin nyt minulla on ainakin selvät sävelet siitä, mitä kaikkea pitää ainakin tehdä. Tarkalleen ottaen minulla on 21 asiaa, jotka pitää korjata Volvoon ja jotkut niistä vaativat paljon enemmän kuin sen, että mainitsen routaisen maan tai jonkun pienen yksityiskohdan.
Hyvä kuitenkin, että tuli käytyä Volvoa läpi ja huomattua nuo parikymmentä korjausta odottavaa kohtaa, vaikka olisi ollut jotenkin tyydyttävämpää kirjoittaakirjoittaakirjoittaa. Nyt kuitenkin tiedän, mistä lähteä liikkeelle. Ja Volvo etenee. Joinain päivinä hitaasti, joinain nopeasti. Jos minulla olisi vapaata aikaa monta päivää peräkkäin, luulen optimistisesti, että saisin muutamassa päivässä Volvon siihen kuntoon, että se voisi lähteä ensilukijalle. Koska kokonaisia päiviä ei ole, teen iltaisin. Koska iltojakaan ei ole kauhean paljon (toukokuun alku on täynnä rientoja ja iltamenoja ja velvollisuuksia), käytän iltoja niin paljon kuin voin ennen kuin toukokuu on puolessa ja sitten alan miettiä tekstin lähettämistä lukijalle.
Päivä oli ihanan aurinkoinen ja taivas on sininen ja leveä. Toivon itselleni leveitä iltoja ensi viikolle, leveitä Volvon kanssa.
2 kommenttia:
Tuo on totta, kaikkeen muuhun kuin itse kirjoittamiseen menee hirveästi aikaa.
Siihen että pohtii miten jonkun kohdan rypyt oikoo, etsii taustatietoa, yrittää liittää ne tekstiin luotevasti, kaivaa niitä virheitä esiin jne.
Itseasiassa minullakin meni osa ihanasta viikonlopustani siihen. Mutta oli silti ihanaa kun oli kirjoitusaikaa :)
Voi Volvo, kohta se on jo iso poika.
Än, juuri noin kuin sanoit. Ja jotenkin tuo tuollainen pohtiminen ja ryppyjen oikominen ei ole juuri nyt ollenkaan niin palkitsevaa kuin "varsinainen" kirjoittaminen (mitä se sitten onkaan) - tuntuu nyhräykseltä vaikka tekee varmasti kässärille ihmeitä.
Ja joo - Volvo kasvaa niin että kohina käy - kohta sille tulee varmaan uhmaikä ;).
Lähetä kommentti