May the Force be with you

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kuikat

Tämä ei ole kuikkajärvi ja silti, sen jälkeen kun yksi meistä lakkasi olemasta, kuikat ovat pysyneet lähellä. Välillä kuikkia on yksi, usein kaksi, enimmillään yhdeksän, eivätkä ne hae etäisyyttä, vaikka niiden pitäisi olla arkoja lintuja. Ei, ne soutavat edestakaisin, kelluvat hajanaisena rykelmänä silloinkin kun minä astun kylmään veteen ja sukellan pärskyen. Sielulintu, lohtulintu. Kuikat ovat kauniita, sulavalinjaisia majesteetteja, salaperäisiä siloniskoja. On ihmeellistä, että ne ovat nyt tässä, kelluvat ihan lähellä aivan kuin vartiossa. Jotenkin lohdullista.

4 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Lämmin osanotto suruusi, Rooibos.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Maria <3

Leena Lumi kirjoitti...

Osanottoni ♥

Kuikissa on parhautta, ikiaikaisuutta ja varmaan juuri myös paljon lohtua.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Leena <3