May the Force be with you

torstai 4. joulukuuta 2014

Vapaapäivä nro 1

Tämän päivän teema on ollut "teestä teehen". Söin aamupalan kotona, mutta aamuteen join vasta kirjoituskahvilassa. Siellä sain ihan ihanaa luomu-oolongia, joka oli jotenkin aamupäivän kruunu. Kirjoittelin kahvilassa reilun tunnin, sitten menin hierojalle ja olen nyt hiukkasen piesty. Lounaan jälkeen kotiin keittämään teetä, tällä kertaa valkoista, niin kuin eilen uhosinkin. Valkoista Silver needles -teetä pannussa ja sitten kirjoittamaan. Laatuteepäivä. Ei mitään onnettomia pussiteitä tänään. Ja kyllä, olen kirjoittanut. Jotain. Saa nähdä mitä. Se on tehnyt hyvää. Niin. Mikä tässä maailmassa olikaan minulle merkityksellistä ja tärkeää. Tänään on ollut siinä mielessä siunattu päivä. Tai kuten eräs ystävä sanoo: kirjoittaminen on jumalallista. Tavallaan kyllä. En sano, että olen kirjoittanut mitään hyvää, mutta olen kirjoittanut ja olen koittanut päästä siihen tilanteeseen, että teksti kertoo, mitä se haluaa kertoa, eikä laadulla ole juuri nyt väliä. On tehnyt hyvää. Sekin on tehnyt hyvää, että olen nähnyt tänään päivänvalon, vaikka olenkin juuri nyt vähän sumussa tuon tänään kirjoittamani tekstin kanssa. En oikein tiedä mihin se menee. Tai tiedän mihin, mutta en miten. Seuraavaksi syön ja sitten juon taas teetä. Päivä päättyy rooibokseen.

3 kommenttia:

Katja / Kirjojen kamari kirjoitti...

Oi tee - mikä ihana riippuvuus <3 Hyviä hetkiä teen ja sanojen äärellä!

Tuomas Korppi kirjoitti...

Itse pidän enemmän kahvista. Tälläkin hetkellä on viittä eri laatua espressopapuja kahvipöydällä. Suurta valtiomiestä Harri Holkeria siteeratakseni, minä juon nyt kahvia.

Rooibos kirjoitti...

Katja: Kiitos! Ja tee on kyllä parempi riippuvuus kuin moni muu ;).

Tuomas: Minä en ole oppinut kahville lainkaan, vaikka se tuoksuu minusta ihan älyttömän hyvältä. Kahvin tuoksu on niin kodikas ja ihana - mutta makuun en vain ole tottunut.