Ruokatunnilla kävin The Ouncessa, Fredalle tulleessa Helsingin uudemmassa teekaupassa. Ihana paikka, jonka tuoksut ja kaksi ostamaani pussia irtoteetä saivat minut muistamaan lopputyöpäivän ajan, että viimeisen, lomaa edeltävän työviikon aikana ei tarvitse vaipua epätoivoon. Loma on kuin onkin tulossa ja siihen asti saan juoda ihanaa teetä kahvitauoilla.
Töiden jälkeen menin salille. Jotenkin kummassa viihdyn siellä oikein hyvin. Treenin jälkeen oli pakko käydä saunassa. Oli rauhallista, olin irrallani stressistä. Saunan jälkeen säälittelin tuoretta hiusväriäni - hiukset nyt vain oli pakko pestä (toista kertaa tänään...). En tajua miten toiset osaavat treenata niin, että ovat freesejä treenin loputtuakin. Minulla valuu siinä vaiheessa vesi niskatukasta sitä vauhtia, että hiusten pesu on todellakin välttämättömyys.
Iltaruuan jälkeen kirjoitin ihan himppusen hiukan Alfaa. Hiomista, hiomista. Löysin pari hyvää kuvaa tekstiin. Yritän edelleen kalastaa oikeaa tunnelmaa, oikeita sanoja. Oikeita säröjäkin, kenties.
Taivas on avoin. Olisipa minulla jo kirjoituspöytä, istuisin maiseman ääressä.
6 kommenttia:
Ne jotka ovat treenin jälkeen freesejä, fuskaavat. Tai sitten - epätodennäköistä - pään hikikanavat eivät toimi kunnolla. Sehän se kuitenkin on ruumiinosa, jonka kautta lämpö ja kosteus ekaksi karkaa kehosta.
Itse näytän yleensä ihan kamalalta. Mutta tukan kulumiseen mulla on konsti: toisella kerralla en pese sitä. Ajatus tuntuu vähän inhottavalta, mutta kun tukkaa kuivaa, on se sitten kuitenkin ihan jees. Jopa osa muotoilutuotteista säilyy suihkussa. Hikihän on kuitenkin lähes puhdasta vettä, ainakin kunnolla hikoillessa.
Ee, sitä mieltä minäkin rupesin olemaan, että freesit fuskaavat ;). Pitää kokeilla tuota tukan kastelemista pelkästään, ei pesemistä. Ja kunhan tulee syksy ja kylmä, voi hätätilanteessa kiskaista pipon päähän ja pärjätä sillä kotiin asti :D.
Pään hikoilusta salilla tulee kotoisasti mieleen kesäiset ratsastustunnit - kypärän alla tosin outlook saa aivan uuden säväyksen, kun koko tukka on puristettavan likomärkä ;).
Kalasteleminen on hauskaa, erityisesti tunnelmien ja sanojen. Varsin harvoin niitä täytyy nimittäin tappaa, että niistä hyötyisi;)Oletko hankkimassa uutta kirjoituspöytää? Minä olen jo pitkään himoinnut erästä aivan TIETTYÄ kirjoituspöytää ja kohta taidan sen hankkiakin... Mekastava ääni päässäni kertoo, että kun hankin juuri sen TIETYN kirjoituspöydän, minusta tulee todella hyvä kirjoittaja;) Eikös se niin mene?;)
Tirlittan - kirjoituspöytä on tosiaan hankinnan alla, ihan alkumetreillä tosin vielä. Minulla on se ajatus, että kun saan kirjoituspöydän tuohon ikkunan alle, ja voin istua siinä syksyllä kirjoittamassa, niin olen onnellinen ;). Kaikkea sitä toivotaan huonekalujen tekevän :D.
Minäkin odotan uutta kirjoituspöytää. Olen vakuuttunut sen tuovan parannuksen kaikkiin kirjoittamisongelmiini. Tykkään, kun kirjoittaessa ympärillä on riittävästi tilaa ja selkeyttä, ja nykyinen tilapäisratkaisuni, vanha ja kiikkerä klaffipöytä, ei herätä minussa riittävää luottamusta.
Kalle, toi on ihan totta, että kirjoituspöydän pitäisi olla luottamustaherättävä. Tarpeeksi tilavakin, että mahtuu hyvin kirjoittamaan. Alun perin ajattelin, että kunhan joku, pikkuinen kirjoituspöytä olisi, niin hyvä, mutta mitä enemmän olen asiaa ajatellut, sitä enemmän haluan SOPIVAN kirjoituspöydän - itselleni sopivan siis, viis siitä, mahtuuko se asuntoon ;).
Lähetä kommentti