Kaukomatkaaja ja muita avattuja lahjoja

Joulu oli ja meni. Lahjoista mainitsen kirjalahjat: Sana Krasikovin Vielä vuosi, Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max, Herta Müllerin Matala maa sekä ihanana yllätyksenä Gastronomian sanakirja.

Muista lahjoista mainitsen flunssan. Sain sen jo hiukan etuajassa ja neljä päivää se teki tuloaan, raapi kurkkua ja kipinöitsi kallon alla, mutta vasta sunnuntaiaamuna se iski päälle kunnolla. Joitain osia sain kyllä oikaista, eli ei ihan täysimittainen tauti oireiltaan, mutta ihan tarpeeksi mittava silti. Tänään olen nähnyt Kaukomatkaajaa ja pötkötellyt sohvalla. Sohvalta ylös nouseminen ja vessaan kävely käy urheilusta. Keuhkoihin on pesiytynyt suuri joukko räkää (en tajua mistä se sinne on päässyt) ja sen vuoksi hengityskapasiteetti on vähentynyt noin puolella. Yskin limaa ylös ja hengittelen välillä. Tämä päivä oli lomapäivä, mutta vietän huomisenkin sohvani hellässä huomassa. Keuhkot vähän parempaan kuosiin ja vasta sitten töihin, kiitos.

Joulun talvi oli ihana. Nyt ikkunalautaan napsuu vesi, Helsinki nauttii nollakelistä, minä en. Ehkä se tuosta vielä pakkaseksi muuttuu ja muuttaa joka ikisen jalkakäytävän luistinradaksi. Kyllä se vielä siitä, talvi, toivon.

Olen jutellut tänään Kaukomatkaajan kanssa ummet ja lammet - ripsiväreistä rakkauselämään ja ikäkriiseistä ilmankosteuteen. Oli mukavaa ja teki hyvää. Siinä puhuessa tajusin myös ensimmäistä kertaa odottavani ensi vuotta, sillä tavalla innokkaasti. Nyt joululomalla on ilmeisesti iskostunut päähän se fakta, että virkavapaaseen on enää puolitoista kuukautta aikaa, ja että niiden puolentoista kuukauden aikana minulla on vain kaksi täyttä työviikkoa; muut on pirstottu lomapäivillä vajaiksi. Odotan kirjoittamista, odotan virkavapaata ja odottaminen on hauskaa. Tunnelin päässä on sittenkin valoa ja se tuntuu - no, valoisalta. Lisäksi on muitakin valoja, toiset heikkoja, toiset vahvoja, jotkut himmeitä, mutta joissain lupaus vahvemmasta valosta. Sekin tekee tunnelman toiveikkaaksi. Että ehkä vielä kuitenkin tapahtuu jänniä ja hyviä asioita. Hauskaa.

Yskä ravistelee kylkiluita, lämmittää rintaa pienellä poltteella. Varpaat ovat huopatossuissa, peitto ja kone sylissä, sohva houkuttaa vaakatasoon, aikoo helliä minua lämpimällä ja pehmeällä, aikoo heijata kuin kehdossa, lupaa, ettei keuhkojen tarvitse ponnistella. Annan mielelläni periksi, painaudun syliin.