Viimeinen adventti. Huomenna työpäivä, sitten joululoma. Mennyt viikko on sisältänyt kaikenlaista, sekä hyvää että huonoa. Tänään annoin itselleni lahjan. Kirjoitin raakatekstiä. Pitkästä aikaa. Neljä sivua. Sitten annoin käden levätä. Tuntui hyvältä, vaikkei raakateksti ollutkaan yhtään mitään muuta kuin puolentoista kuukauden kirjoitustauon jälkeen kirjoitettua ensimmäistä raakatekstiä. Se rauhoitti hiukan. Herätti sekä toivon että pelot. Ihan hyvä niin.
Lunta sataa. Se on päivän toinen lahja. Talvi on ihana asia; Helsingissä sitä saa niin harvoin, että silloin kun saa, nautin tosi paljon.
Eilen ostin joululahjoja. Vielä on ostamatta, mutta on jo ostettukin. Joulumieli alkaa hiipiä tännepäin, se vähän rennompi, joka nauttii siirtymisestä kotopuoleen enemmän lumen keskelle, sukulaisten sekaan, ihanien ruokien ääreen.
Satakieleltä sain haasteen. Satakieli on sen itse keksinyt ja siihenkin liittyy lahja. Lahja itselle. Ajattelin avata sen lahjan nyt, kun kerran on kirjoitettu raakatekstiäkin, joten kirjoittamista voi ajatella ilman katkeria reunoja. Tarkoitus on siis antaa kiitosta itselleen hyvin kirjoitetusta tekstistä. Valitsen siis ajatusteni kohteeksi yhden tekstin, kerron teille, mitä laatua tekstini on ja vähintään viisi asiaa, joiden takia teksti on onnistunut. Poimikoon haasteen eteenpäin kuka haluaa - tuolla sivupalkin alareunassa on simpukankuva, jonka saa liittää blogiinsa, kun on mukaan lähtenyt.
Arvoin hetken, mutta päädyin novelleistani Thetaan. Thetaa minä ajattelen nyt. Olen kirjoittanut sen moneen kertaan, olen miettinyt tekstiä paljon ja aivan lopusta en ole ihan vieläkään 110% varma, mutta Thetassa on myös tosi paljon hyviä puolia, joiden takia tykkään ja olen ylpeä siitä.
1. Aikatasot liukuvat tekstissä luontevasti limittäin ja leikkaukset ovat sujuvia. Tykkään siitä, miten Thetassa ajatus jatkuu aikatasoja erottavien lauseiden yli ja tuottaa tekstiin yhtenäisyyttä. Teksti venyy.
2. Thetan maisema on kaunis. Se, joka piirtyy päähän kun tekstiä lukee. Ei sokerisen kaunis, ei täydellinen, vaan hiukan kulunut, ja toivoakseni hyvin inhimillinen.
3. Thetan loppu kiepauttaa asetelmaa vielä kerran hiukan ympäri. Loppu ei ole turha, eikä se kiinnitä kaikkia langanpäitä, vaan jättää osan liehumaan vapaina.
4. Olen ylpeä siitä, miten olen mielestäni saanut Thetaan tosia osia. Tosia siinä mielessä, että kaikki naiset tietävät mistä puhutaan ja kuinka kipeää ja totta se on tietyssä vaiheessa. Theta ei kaunistele. Tykkään siitä, kuinka pieni, muka vähäpätöinen asia kuvaa aika pitkälti kaikkea sitä, miten päähenkilö on nähnyt itsensä koko elämänsä ajan.
5. Thetassa on henkeä ja se on ehjä, vähäeleinen kokonaisuus.
Täytyypä joskus tehdä tämä haasteharjoitus jollain toisellakin Kreikkalaisella. Ensimmäisenä mieleen valikoituvat tietenkin ne tekstit, joista on helppo keksiä hyvää sanottavaa, mutta tämä voisi tehdä hyvää sellaistenkin tekstien kohdalla, joista tykkää, mutta joissa ehkä on vielä jotain viilattavaa. Saa ainakin uuden näkökulman tekstiin.
Tässä tämän päivän lahjat. Toivottavasti lahjoja riittää vielä muillekin päiville :).
5 kommenttia:
Kuulostaa erittäin onnistuneelta novellilta! :) Vaikuttaisi siltä, että thetassa kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen juuri niin kuin pitääkin! Hienoa! Onnistuneet tekstit rohkaisevat jaksamaan niiden vähän ongelmallisempien tekstien parissa. Samalla ne osoittavat kirjoittajan parhaimman tason, jonne on mahdollista yltää aina vaan uudelleen. Joku kerta teksti voi sitten lentää jopa vielä vähän korkeammallekin!
Hei! Mielenkiintoista lukea, miten muut vastaavat tähän Satakielen haasteeseen.
Siinä olet kyllä oikeassa, että olisi mielenkiintoista valita sellainen tekstinpätkö, johon ei ehkä olekaan niin tyytyväinen. Itse asiassa "leikkimielinen" tarkastelu voisi avata monenlaisia solmuja.
Olin huojentunut, kun luin, että olet kirjoittanut tekstin monta kertaa. Olen oman kässärini kanssa vaiheessa, jossa kirjoitan joitakin lukuja uudelleen ja uudelleen enkä uskalla vieläkään toivoa, että homma toimii. Onnittelut vain virkavapaasta. Kelpaisi minullekin, mutta kun on yrittäjä :)
Kiitos kommentista, Vaivanpalkka!
Tuo tuli minullekin mieleen, että jos kehuisi sellaista tekstiä, johon ei ole aivan tyytyväinen, tai on sen kanssa hukassa, voisi kertoa itselle, että mitä ihmettä tekstin kanssa pitäisi tehdä. Tai mihin pyrkiä. Toinen metodi, mitä käytän noihin ongelmiin, on kirjoittaa raakatekstiä siitä, mitä haluaisi tekstin olevan: millainen, mitä tapahtumia ja miksi. Se auttaa minua monesti tarkentamaan katsetta sinne, missä on epätarkkaa.
Uudelleenkirjoittamisesta puheen ollen tekisi mieli huudahtaa, että "voi kuule!" ;). Sen verran olen huomannut, että kertakirjoittaminen ei riitä. Ikinä. Aina on pakko kirjoittaa uudestaan ja uudestaan ja joskus aika rankastikin. Mutta sellaista se on. Onhan se uudelleenkirjoittaminen kivaakin, ainakin jos tietää, mitä on tekemässä ;)!
Kauhistus! Olen saanut tämän helmi-haasteen ja nyt kun luen muiden vastauksia, kauhistun vielä enemmän. Mitään helmeä minulla!
Sitten eksyin harhapoluille ja tässä onkin mennyt koko aamupäivä. Jäin ihmettelemään, mitä tarkoittaa Rooibos. Kiitos Wikipedian sain jotain tietoa, mutta kasviharrastajana halusin tietää enemmän.
Minulla on Viljelykasvien nimistö, josta en löytänyt kasvia nimeltä Aspalathus linearis, en löytänyt sitä myöskään Botanica-opuksesta, jossa on 10.000 kasvia lueteltu. Katsoin tarkemmin Wikin kuvaa ja minusta kasvi näytti vihmalta, joka kuuluu Cytisus sukuun ja aivan oikein Fabaceae heimoon. Ja tämä kaikki vain siksi, että halusin tietää, mikä kasvi rooibos on suomeksi!
Että tällaisen harhailun jälkeen suosikkiblogit lisääntyivät kolmella. Palaan lukemaan niitä myöhemmin, kunhan kiireisen eläkeläisen aika antaa periksi. Sitä omaa helmeä pitää kyllä miettiä pitkään.
Hei vaan, Vallaton mummeli ja kiva kun tulit käymään! Ja kyllä niitä helmiä taatusti löytyy itseltäsikin, omien kehuminen vaan on niin vaikeaa...
En tiedä, onko rooibokselle sen kummempaa suomenkielistä nimeä kuin rooibos tai punapensas (kirjoitusasuna näkee myös rooibush, joka on selkeämmin sitä punapensaan suuntaa nimenä). Rooibos ei kasva menestyksekkäästi käsittääkseni missään muualla kuin eteläisessä Afrikassa.
Tsemppiä helmen etsintään!
Lähetä kommentti