Kaikki hyva loppuu aikanaan

Pakkaan. Tai minun siis pitaisi pakata. Matkalaukku on levallaan Kaukomatkaajan ja miehensa tyohuoneen lattialla tuossa vieressani ja sen sisalto yhta paljon laukun ulko- kuin sisapuolella. Pakkaamisen avittajana on pikkolopullo Lindauerin kuoharia, mutta pakkaaminen ei vaan edisty yhtaan.

Kello on taalla Wellingtonissa nelja iltapaivalla. Ajattelin pakata nyt niin valmiiksi kuin voin, joten sitten kun Kaukomatkaaja ja miehensa tulevat toista, voin olla heidan kanssaan sen sijaan etta kiroilisin laukun pakkaamisen kanssa. Plus etta kun laukku on pakattu, eika huomiseen kotimatkaan liity enaa mitaan erityista tekemista, voin yrittaa teeskennella, etta kaikki pysyy ennallaan; mina maailman ihanimmalla lomalla ja Kaukomatkaaja ihan lahella ja aurinko ja kaikki. Joskus elamassa nimittain tulee hetkia, etta on pakko teeskennella. Niin kuin tama. Loma on ollut ihan mahtava. Niin hieno, etta tajusin juuri, etten varmaan ole tajunnut edes, etta kuinka hieno, vaikka kuinka olen yrittanyt "carpata dieman". En ole unohtanut arkielamaani taysin, enka siihen pyrkinytkaan, mutta hetkessa olen elanyt, toivottavasti! Toivon vain, etta se hetki olisi hiukan pidempi kuin nama vajaat kolme viikkoa...

Kolmeen viikkoon on mahtunut paljon. Ihana saapuminen tanne, jalleennakeminen ystavien kanssa, sitten oma reissu etelasaarelle, jossa oli niin paljon nahtavaa etta vielakin hengastyttaa ja siihen paalle sitten Wellington - ihana kaupunki! - ja sitten ylos Rotoruan tienoille telttailemaan. Vaikka jotkut sanovat, etta etelasaari on hienompi, niin enpa tieda, yhta upeita ovat molemmat. Pohjoissaaren geotermiset alueet olivat ihan mielettomia, oudointa mita olen koskaan nahnyt, ja pohjoisen vuoriston tienoot ihan tosi hienoja myos. Siina valissa tummana juovana Chch:n maanjaristys ja Kaukomatkaajan tuoreen ex-kollegan kuolema jaristyksessa. Kaiken ylla aurinkoa ja sadetta ja sinista taivasta ja uusiseelantilaista valkoviinia, josta en kertakaikkiaan tunnu saavan tarpeekseni. En ole koskaan ollut valkkarin ystava, mutta taalla koko homma on mennyt ihan uusiksi, kertaheitolla. Varsinkin nama Sauvignon Blancit - ah. Jatkossa en juo valkkaria edelleenkaan - paitsi jos se on uusiseelantilaista... ;). Mita viela? Ihanat tuoreet auringonkypsyttamat hedelmat, joita olen ihme kylla voinut syoda kilokaupalla ilman mitaan allergiaoireita: nektariinit ja aprikoosit, kiwimarjat, luumut, vesimelonit... Niin ja avokadot. Taalla on avokadosesonki. Voi luoja, sanon mina. Voisin syoda niita aamiaiseksi, paivalliseksi ja illalliseksi ja niin olen aika pitkalti tehnytkin. En tiennyt tanne tullessani, etta avokadot olisivat taalla se juttu minulle, mutta ei voi minkaan, ne ovat ihania! Niin, ja mainitsinko jo valkoviinin ;)?

Minulla on jalkaterissa rusketusraidat rantasandaaleista (kiwien kansalliskengat ja minahan heittaydyin taysilla kiwiksi heti kun tulin tanne...), kasivarret ovat saaneet varia ja kasvot myos. Ainainen aurinkorasvan tuoksahdus seuraa minua minne menenkin ja olen adoptoinut hyvilla mielin kesaasenteen: mita sitten, jos ulkona on vain +15, topissa ja hameessa tarkenee oikein hyvin! Ja nouseehan se lampotila aina paivan tullen, nyt +20 ja aurinko paistaa ihanasti.

On vissiin kuitenkin pakko palata arkitodellisuuteen ja alkaa pakata ihan oikeasti. Eihan siihen kauaa kylla mene, ja sen jalkeen voi unohtaa hetkeksi sen, etta edessa on 27,5 tuntia lentokoneessa ja siihen vaihdot paalle...