May the Force be with you

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Sadetta ja sanoja

Kirjoitin tänään raakatekstiä ekaa kertaa pitkään aikaan. Sellaista raakatekstiä, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Kirjoittamista kirjoittamisen ilosta ja pelkästään siksi, että pystyn, voin ja se tuntuu hyvältä. Teki hyvää, vaikka ulostuleva matsku olikin aika masentavaa aiheiltaan. Mutta oli myös kiva huomata, että alitajunta on selvästi tehnyt jotain sillä aikaa kun olen ollut kirjoittamatta: kynästä tuli ulos kaikenlaista, pieniä pätkiä jostain suuremmasta, jota ei koskaan kirjoiteta, alkuja, joita en halua jatkaa ja henkilöhahmoja, joita en ollut tavannut ennen. Oli kivaa. Oli turvallista ja vapauttavaa.

Päivä on taas syys. Ihan uskomatonta, ja samalla ei ollenkaan, miten paljon sää muuttuu yhdessä yössä. Eilen kesäpäivä, tänään syksy. Kosteaa ja sumuista ja tyypillinen silityspäivä, joten äsken silitin monta kesämekkoa, jotka odottavat nyt toiveikkaina kaapissa. Kostea ilma on miellyttävän tuntuista iholla ja keuhkoissa ja vesilätäköissä on keltaiset reunat.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uudet henkilöhahmot kuulostavat jännittäviltä! :) Itseäni alkoi taas harmittaa, miksi en anna itselleni lupaa kirjoittaa kunnon raakatekstiä. Tiedostan, että sen kirjoittaminen voisi auttaa prosessia, mutta kuitenkin käytännössä välttelen sitä. Onneksi välillä raakatekstiä tulee kynästä (tai näppäimistöstä) ikään kuin vahingossa. Mielessäni kutsun sitä kuitenkin suunnitteluksi enkä raakatekstiksi.

Toivottavasti kesämekoille tulee vielä käyttöä!

Rooibos kirjoitti...

Raakateksti on ihanaa :). Minulla raakateksti on todellakin raakatekstiä - kirjoitusvihkojen sisällöstä on ihan silkkaa soopaa varmaan 70%, sellaista jolla ei oikeasti tee mitään koskaan.

Mukavaa juhannusta!