Olin ehkä vähän niin kuin ajatellut, että voisin kirjoittaa tänään vähän. Juuei. Pitkä työpäivä, aavistuksen verran lämpöä ja univajetta ihan hirveästi. Kynä vaihtuu aikaiseen nukkumaanmenoon.
Huomenna on muuten syyskuu. Ei haittaa yhtään. Tahtoisin lukea kirjastokirjoja. Edelliset lauseet eivät liity toisiinsa, mutta ovat ihan totta. Syksyn merkki, tämä kirjastokaipuu. Uusia alkuja, uusia sivuja.
Ehkä saan kirjoitettua huomenna. Ainakin minun pitää alkaa ottaa itseäni niskasta kiinni sen suhteen. Kässäreitä ei ole ennenkään kirjoitettu huokailemalla ja voivottelemalla ajan kulua. Tällaiset päivät sallitaan, kun oikeasti on puolikuntoinen olo, mutta muuta venkoilua ei. Ei sillä, ei minulla mitään kässäriä ole työn alla, Volvon odotusta vain, mutta kirjoittaa voi aina. Eikä koskaan tiedä, mikä poikii mitäkin. Toivon, että syysreippaus valtaa huomenna alaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti