May the Force be with you

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kaiuton huuto

Laitoin viikko sitten meiliä muutamaan kustantamoon, että ovatko ehkä jo lukeneet Volvon. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä nyt kaksi viikkoa ja pieni hylsy tai pari olisi piristänyt tätä liikaa työntekoa ja muistuttanut mieleen, mikä on oikeasti tärkeää, mutta ei. Ei hylsyn hylsyä, silkka hiljaisuus. Väsynyt sellainen, siltä se tuntuu. Tuhruinen hiljaisuus, ja epäilen, että se jatkuukin. Että hylsyt on saatu, vaikka niitä on tullut vain kolmesta (vai neljästä? en muista) kustantamosta, ja muut vaikenevat minut kuoliaaksi. Yleensä olen saanut tällaisen kyselyn jälkeen ripeällä tahdilla pari hylsyä ja ajattelin nytkin, että jotain tapahtuisi. Pitkien työpäivien takia elämänhallinta on muutenkin hiukan huonolla ja on vaikea muistaa, mikä tässä kaikessa olikaan pointtina. Pyykinpesu? Se, että menee tosi aikaisin nukkumaan, että jaksaa herätä tosi aikaisin töihin? Ja viime viikolla kuitenkin kirjoitin joku ilta. Muistaakseni. Ikuisuus sitten. Taidan yrittää jotain - tiskaamista tai siivoamista tai kanssakirjoittajan tekstin lukemista ja siitä palautteen antamista. Pitäisi myös raivata kaappeja, lukea kirjoja, olla yhteydessä ystäviin, katsella sadetta, harrastaa liikuntaa, laittaa ruokaa... Ääh. Tulisi edes niitä hylsyjä.

2 kommenttia:

vaarna kirjoitti...

En oikein tiedä mitä sanoisin, itse kun en ole vielä päässyt tuonne asti. Hiljaisuus on varmasti kauheinta.

Jätän siis vaan TÄMÄN ja toivon, että siitä on lohtua. :)

Rooibos kirjoitti...

Vaarna: kiitos :D :D