Eilen kirjoitin kaksitoista sivua raakatekstiä huonossa asennossa sohvalla. Yritän tänään kirjoittaa sen puhtaaksi. Tänään kirjoitin hölkkälenkin jälkeen neljä sivua raakatekstiä, ihan silkkaa tajunnanvirtaa ja assosiaatioketjua, ei mitään järkeä. Uskon ihan oikeasti, että sekin on hyödyllistä, tai että juuri se on. Tuollaisessa tolkuttomassa (siis että ei ole tolkkua, ei järjen vaan käden toimintaa) raakatekstin suoltamisessa assosiaatiot saavat poukkoilla vapaasti ja ketjuuntua epäloogisesti ja minä löydän sanoja, joita voi sittenkin yhdistää toisiinsa, sanoja, jotka tuovat uusia sanoja mieleen ja sitovat tekstiä kielen tasolla, vaikka ajatus harhailee ties missä ja lopulta huomaan, että ne sitoivat myös ajatuksen, vaikka en tajunnut sitä heti. Ja sitten kun ääntä on avannut ja on rutiinia siihen, että sanojen voi antaa tulla syvältä, niin niitä tulee syvältä ja assosioiden myös sellaiseen tekstiin, jonka on tarkoitus olla jotain. Alitajunta kirjoittaa. Kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Se tekee ryhdille hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti