May the Force be with you

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kirjoittaessa

Kirjoittaessa minä en ajattele sitä, mikä on huonosti. En ajattele sitä, minkä olen menettänyt, enkä sitä, minkä puolesta pitää vielä pelätä. Kirjoittaminen on optimistinen teko. Teko, joka sanoo, että on tuleva, ja se tuleva on lisää sanoja. Kirjoittaminen on vain se hetki, kun kynä liikkuu ja siihen on paketoituna usko siitä, että se hetki jatkuu.

Volvo on tänään niin tuttu. Se tuoksuu samalta kuin siitä asti kun aloin kirjoittaa sitä. Kaikki on samaa vaikka kaikki on eri tavalla. Volvo kannattelee. Tai ehkä minä itse kannattelen kirjoittamalla Volvoa. Tai ehkä kukaan ei kannattele mitään. Ehkä Volvo vain on. Tässä. Volvo on optimistinen teko. Usko siihen, että se tulee valmiiksi. Usko seuraavaan sanaan. Volvo on Volvo on Volvo. Kahvin tuoksu ja musta kynänjälki valkoisella sivulla. Teetahrat sillä samalla sivulla. Liikkeessä lepäävä käsi. Katse kahvilan halki ja ikkunan läpi. Katse, joka ei näe kadun toisella puolella nousevaa taloa, vaan Volvon.

Optimistien optimisti. Että se tekee hyvää ihmiselle.

4 kommenttia:

Katja / Kirjojen kamari kirjoitti...

Miten hienosti sanotkaan: kirjoittaminen on optimistinen teko!

Sain taannoin vinkin blogistasi Sinisen linnan Marialta ja olen sen jälkeen ajoittain käynyt täällä kurkistelemassa. Tuttuja tuntemuksia monenlaisia :) Ehkä on jo jäljenkin aika!

Iloa kirjoittamiseesi!

Rooibos kirjoitti...

Olipa kiva kun jätit kommentin, Katja Kirjojen kamarista :). Ja kiva jos olet viihtynyt mukana, vaikka viime aikoina ja itse asiassa koko kesän olen päivittänyt aika harvaan tahtiin. Jospa se tästä, kun kirjoittaminenkin taas etenee :). Ja pitääpä tulla visiitille sinunkin blogiisi!

Nimetön kirjoitti...

Ihana teksti! T. AnnaK, joka lähettää sulle meilin, kun on saanut editointikierroksen valmiiksi

Rooibos kirjoitti...

AnnaK, jään odottelemaan meiliäsi :).