May the Force be with you

maanantai 13. lokakuuta 2014

Siksakkia vuoristorataa

Jaahans. Volvo on nyt lähtenyt kustantamoihin. Ei ihan joka paikkaan vielä, sillä loput hoidan huomenna. Mutta suurin osa lähetyksistä on hoidettu. Enkä edes tajunnut, kuinka iso juttu tämä oli henkisesti. Siis siinä mielessä, että se helpotuksen tunne - nyt Volvo on poissa minun käsistäni, ei tarvitse tehdä sille juuri nyt mitään, eläköön omaa elämäänsä - on aika iso.

Siitä on nyt reilu puolitoista vuotta, kun itkin täällä blogissa Kreikkalaisten siirtämistä telakalle. Kuinka outoa oli olla ilman kässäriä, joka on kierroksella ja miten outoa oli ylipäätään olla kirjoittaja ilman kässäriä. Siitä ei ole kuin hetki ja tässä minä taas olen. Lähettämässä käsikirjoitusta. Miten monta kertaa olenkaan tehnyt jo tämän! Hyvin monta. Hyvin monen kässärin kohdalla. Ja tosiaan, eihän siitä ole kuin hetki, kun olin ilman kässäriä. Outoa, hirveän outoa.

Ja sitten taas - muuttaako tämä mitään? Ei. Volvo on matkassa, mutta sillä aikaa kun se pöristelee maailman turuilla ja toreilla, minulla on muita tekstejä kirjoitettavana. Ja sitten Volvo tulee takaisin hylsyjä takakontissa, ehkä joku lausuntokin mukanaan, ja alan taas kirjoittaa sitä uudestaan. Niinhän se menee. Mutta siltikin, vaikka olen käynyt tämän läpi jo monta kertaa, siltikin olen vähän hämmentynyt. Että Volvosta tuli niin valmis. Eihän se valmis ole, mutta sen verran valmis, että sen saattoi lähettää kustantamoihin. Ei se olisi muuten niin outoa, mutta kun Volvo on pisin kässäri, jonka olen ikinä kirjoittanut, ja kirjoitin sen nopeammin kuin minkään kässärin tätä ennen. Ja että kirjoitin sen vielä tällaisena aikana, kun elämässä on ollut huolta, murhetta ja surua ääriään myöten. Se minua hämmästyttää. Eikä suru menneistä tapahtumista mihinkään mene. Joten sekalaista tunnetta on. Aika paljon.

Luulen, että nyt kun Volvo on lähtenyt kustantamoihin, niin minä venyttelen vähän aikaa. Harrastan liikuntaa, luen paljon, bloggailen, keskityn kirjamessuihin ja kotiin ja ystäviin ja ruuanlaittamiseen ja siihen, että niinsanotusti täytän kaivoa. Sitähän voisi vaikka mennä elokuviin tai taidenäyttelyihin tai ties mitä. Ja sitten kun olen lepuuttanut vähän aikaa, aloitan seuraavan tekstin kanssa. Hyvä suunnitelma.

9 kommenttia:

Katja / Kirjojen kamari kirjoitti...

Siksakistasi tulee jotenkin lämmin olo. Vaikka se onkin juuri siksakkia, sekalaista tunnetta. Se tuntuu elämältä, hetkiltä, todelta. Ehkä nyt on tosiaan hyvä venytellä hetki, hengittää. Ja sitten taas, sanoja kohti... Lempeä ajatus Volvollesi maailmalla ja sinulle siellä <3

E.K kirjoitti...

Toivottavasti volvolla on onnea kierroksella. Olishan se aika hienoa päästä joskus lukemaan se :)

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Katja <3! Lempeys taitaa olla tähän kohtaan se ihan oikea asia :).

E.K. - Kiitoksia! Olisihan se aika hienoa, jos pääsisitte joskus lukemaan Volvon :), kieltämättä :).

J.S. Meresmaa kirjoitti...

Onnea matkaan Volvolle! Käsikirjoituksen valmiiksi saaminen on ihana tunne -- ja hämmentäväkin. Silloinkin, vaikka tietää ettei se ole Oikeasti valmis, vaan palaa vielä luojansa luokse monta kertaa. Välimatka tekee kuitenkin hyvää. Hengähdystauko.

Silja Susi kirjoitti...

Paljon onnea Volvon matkalle. Toisipa se hyviä uutisia palatessaan!

B. N. kirjoitti...

Onnea Volvolle! Minustakin olisi kiva päästä lukemaan se kansien välistä. :) Odottaminen on kyllä aina vähän tuskastuttavaa. Onneksi syksyllä on kivoja tapahtumia, kuten kirjamessut.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, J.S.! On tosiaan aika hämmentävää tämä meininki tällä(kin) kertaa. Ja välimatka tekee enemmän kuin hyvää :D.

Kiitos, Silja ja B.N. Ja tosiaan, kirjamessut ovat jo ensi viikolla. Se on kyllä kivaa. En usko, että jaksan paneutua etukäteissuunnitteluun messuilla, vaan mene sinne mikä tuntuu hyvältä :).

Katja Kaukonen kirjoitti...

Kyllä, oikein hyvä suunnitelma. Tykkäsin myös tästä aiemmasta: "Tänään olen tyyni ja päättäväinen ja vääjäämätön." Pidän kaikki peukut Volvolle ja elelen mukana tunnelmissa, käyköön oikein hyvin!

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Katja :)!