May the Force be with you

maanantai 12. tammikuuta 2015

Pientä odottelua

Kirjoittelin raakatekstiä ja yritin kysellä, josko tulisi jo. Ei vielä. Volvoon pitää kirjoittaa lisää, kokonainen ääni, ja se antaa odottaa itseään. Kyllä se sieltä tulee vielä, ja minä kyselen aina välillä, että joko, mutta en ole vielä löytänyt sitä. Olo on kuitenkin luottavainen. Jossain vaiheessa se tulee ja minä löydän sen.

Tänään on ollut kylmä päivä. Eilen luin sängyssäkin Meriluodon päiväkirjoja ja sitten ei tullut uni. On viileää ja mietin ottaisinko teetä ja mandariinia iltapalaksi vai pelkkää mandariinia vai pelkkää jotain muuta.

Päässä on ollut paljon ajatuksia tänään. Luulen, että jotkut niistä ovat auttaneet minua eteenpäin. Toivon, että ovat. Sekä kirjoittamiseen liittyvät että muuhun elämään liittyvät ajatukset. Olen myös tavallaan malttamaton - haluaisin löytää jo sen äänen, jolla kirjoitan lisukkeet Volvoon, koska haluaisin olla jo menossa ja tekemässä Volvosta parempaa. Ja tavallaan taas olen ihan kärsivällinen sen kanssa. Tulee kun tulee. Sillä välin voin kirjoitella raakatekstiä ja tunnustella millainen on kirjoittava minä loppusyksyn tauon jälkeen.

5 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Ihanaa lukea toisen mietteitä kirjoittamisesta. Huomaan, että kirjablogi jää sivuun, kun keskittyy oman tekstin loppuun saattamiseen. Oikein kaipaa syksyä, kun sai antautua lukemiseen ja nyt tiukat sabluunat painavat päälle. Huono omatunto iskee romskujen seurassa. Toisaalta on helpottunut olo, kun materiaali on kasassa.

Rooibos kirjoitti...

Kiva kun jätit kommentin, Ulla :). Minullakin väheni lukeminen huomattavasti nyt kun aloin taas kirjoittaa. Jotenkin ei riitä joko aika tai sitten ehkä energia molempiin. Useimmiten kai ajasta kiinni, että pitää tehdä valinta kirjoittamisen ja ahkeran lukemisen välillä. Toivottavasti pääset taas pian nauttimaan lukemisestakin ilman huonoa omaatuntoa :)

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=nGdFHJXciAQ

vaarna kirjoitti...

Sinulla on niin ihanan zen-asenne kirjoittamiseen. Ihan käy kateeksi, kun omiin ajatuksiin hiipivät työmaailman excelit ja tehokkuusvaatimukset ja sanamäärät ja prosentit ja vastaavat. ;)

Uskon kyllä, että puuttuva ääni löytyy, kunhan tulee valmiiksi ajatuksissasi. Toisinaan ne vain tarvitsevat jotain enneltaodottamatonta valmistuakseen.

Rooibos kirjoitti...

Vaarna: enpä tiedä tuosta zen-asenteesta :D. En ole kyllä koskaan kehittänyt kirjoittamiseen samanlaisia tehokkuusvaatimuksia kuin työntekoon, mutta muita vaatimuksia kyllä. Nyt on vaan ollut sen verran kiirettä muussa elämässä, että on ollut pakko suhtautua kirjoittamiseen sillä tavalla, että "tämä tauko ja tämä äänen etsiskely kuuluvat asiaan ja ottavat aikansa", tai muuten olisi hajonnut pää ;).