May the Force be with you

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Toipumisloma ja pelottavista ja jännistä asioista

On lomailtu. Oli ihanaa. Tuli tarpeeseen. Palauduin kotiin eilen ja sekin oli ihanaa: on ollut tänään aikaa purkaa laukkuja, pestä pyykkiä, järjestellä kotia ja siivota (en ehtinyt siivota ennen lomaa, koska väänsin Volvon uusinta versiota loppuun). Loman jälkeen pitäisi aina olla vähintään yksi toipumispäivä kotona, että ehtii rauhoittua matkustamisesta ja purkaa kamppeensa. Harvoin minulla kuitenkaan näin on - välillä sitä tulee reissuilta yöjunalla ja herää junassa, roijaa kamppeensa kotiin ja painelee melko suoraan töihin. Tällä kertaa kuitenkin tämä toipumispäivä ja hyvä sellainen. Aurinko paistoi päivällä ja oli ihanaa ja kirjoitinkin vähän. Lisäksi aloin eilen lukea Sami Hilvon Rouva S. -romaania ja vaikka olen vielä ihan alussa, olen jo ihan myyty. Ihana kirja. Sitä on jotenkin nautinto lukea.

Viime viikolla, kun olin lomailemassa muilla mailla, sain kustannustoimittajalta meiliä ja liitetiedostona Volvon kansiluonnoksen. Minulla ei ollut mitään visiota Volvon kannesta, että millaisen haluaisin siitä. Tiesin vain, millaista en halunnut. Oli tosi jännää avata liitetiedosto ja nähdä luonnos. Ensimmäinen reaktio oli, että vau. En osaa edes kuvailla sitä kunnolla. Oli outo tunne nähdä jonkun muun näkemys, visuaalinen näkemys Volvosta. Oli outo tunne tajuta, että kutakuinkin tuon näköisenä se on sitten kirjakaupoissa. Minun nimeni kannessa. Ihan oikea kirja. Ja noin uskottavan ja hienon näköinen. Kannesta tulee hieno. Piti miettiä toisenkin kerran, että vau.

Mitä pitemmälle Volvon kanssa edetään, sitä jännemmäksi käy. Kansiluonnos konkretisoi taas lisää sitä, että Volvosta tulee kirja ja että siitä tulee pienen piirin salaisuuden sijasta ihan julkinen, kaupasta ostettava kirja. Yhtä aikaa pelottava ja innostava ajatus. Pelottavaa ja innostavaa on myös se, että niin moni ihminen tekee töitä sen eteen, että Volvosta tulisi mahdollisimman hyvä kirja niin sisällöllisesti kuin ulkonäöllisestikin. Toivon sydämeni pohjasta, että kustantamo saa edes jotain takaisin vastineeksi kaikesta siitä panostuksesta, jonka se laittaa minuun ja Volvoon.

Pelottavasta ja innostavasta puheen ollen: kunhan kustantamon katalogi ensi syksyn kirjoista julkaistaan, tämä blogi siirtyy uuteen osoitteeseen ja olen siellä sitten ihan minä, enkä enää Rooibos-nimen taaksen kätkeytyvä anonyymi. Juu, hirvittää. Ja samalla tiedän, ettei se merkitse kenellekään muulle kuin minulle yhtään mitään. Te muut reagoitte lähinnä niin, että "aha", ja minulle se on iso kaapistatulo. Hassua. Omasta päästä ne korkeat muurit hajotetaan. Mutta kerron kyllä sitten, kun aika on kypsä, että mistä osoitteesta löydätte minut jatkossa.

Nyt pitää mennä nukkumaan. Loma on loppu ja tällä hetkellä on toteutumassa se vanha klassikko, että loman lopussa, ensimmäistä lomanjälkeistä työpäivää edeltävänä iltana ei pääse koskaan ajoissa nukkumaan (tai saa helposti unta). Yritän pelastaa tuosta klassikosta sen, mitä pelastettavissa on, ja menen pesemään hampaat ja sitten ryömin sänkyyn. Omaan sänkyyn. Se on aika iloinen asia.

4 kommenttia:

vaarna kirjoitti...

Totta kai oman nimen käyttäminen on iso juttu. Nimimerkin takaa voi aina puhua kirjoittamisesta vapaammin, mutta esikoiskirjailija onkin äkkiä huomionkohteena. Nauti siis vielä nimimerkistä, kun voit! :)

Olen huomannut itse jännittäväni Volvon nimeä. Onko lopullinen nimi tyystin erilainen kuin työnimi? Onkohan se leppoisan runollinen vai tyystin erilainen? Ei voi tietää! XD

Anonyymi kirjoitti...

Minusta oli tosi hauskaa, että pidit kannesta. Nimen ja kannen kanssa kuitenkin on kuljettu sen verran pitkä matka, että tuntui tärkeältä, että tosiaan pystyt olemaan niiden takana. Kannesta tulee hieno, ensi viikolla tulee uusi versio, jossa on mukana viimeiset muutokset.

T. Kustannustoimittaja

Rooibos kirjoitti...

Vaarna: Hauskaa, että Volvon nimi herättää ajatuksia :). Siitä tuli ihan erilainen kuin mitä piti, mitta tykkään nimestä ja alan jopa tottua siihen :) - ei itsestäänselvyys, koska kässäri on ollut Volvo niin pitkään ja uusi nimi oli jonkunlaisen väännön takana. Ei kestä enää kauaa, kun Volvon nimi tulee julki :).

Kustannustoimittaja: Ensi viikolla? Jännää. Tosi jännää :). Ja kyllä, tykkään kannesta. Se näyttää minulta :D. Ja hei, hauskaa että käyt välillä kommentoimassa täällä blogissa :). Kotoisaa!

Rooibos kirjoitti...

Hitsin hitsi! Onnistuin vahingossa deletoimaan Satsun kommentin enkä julkaisemaan sitä! Tässä kuitenkin Satsun kommenttiteksti:

"Mukava kuulla, että pian Volvo saa kantensa ja me saamme kuulla romaanin lopullisen nimen. :)

Blogista vielä: on varmasti pelottavaa, kun on astuttava nimimerkin takaa julkisuuteen. Sitä minäkin pelkään, voi olla että päädyn jopa käyttämään nimimerkkiä jos joskus saan kirjan julkaisuun! Toivon kumminkin, että bloggaustyylisi säilyy suht entisellään - sinulla on ollut hyvin miellyttävä tapa kirjoittaa auki ajatuksesi, jotka tunnut välittävän meille lukijoille vaivattomasti ja sopivan yksityiskohtaisesti. Lukisin mietteitäsi kirjoittamisesta ja sen suhteutumisesta arkeesi mielelläni jatkossakin samanmuotoisesti, enkä varmasti ole ainoa, joka niin ajattelee. :) Rohkeutta! Jään jännityksellä odottamaan Volvon uutta nimeä ja romaanin kantta!"

Ja Satsu: Näköjään jännittää tämä blogin julkiseksi tuleminen, kun kädet tärisee niin paljon, etten onnistunut julkaisemaan kommenttiasi! :)

Kiitos palautteesta :). Minuakin jännittää, että onko omalla nimellä bloggaaminen erilaista kuin Rooiboksena bloggaaminen ja että kai bloggaaminen pysyy samanlaisena. Luulen, että jo uuteen blogialustaan tottuminen vie hetken - tuollaisilla ns. naurettavilla pikkuseikoilla on joskus yllättävän paljon vaikutusta! Mutta tavoite on kirjoittaa tulevaisuudessa yhä ihan samalla tavalla kuin Rooiboksenakin. Ja kannesta tulee hieno, sen voin jo nyt sanoa :).