Kirjoitin kuusi sivua raakatekstiä. Juu, tiedetään, kaukana ovat päivät, jolloin sivuja tuli nelinkertainen määrä, mutta ei pidä olettaa, että kirjoittaminen pysyisi samana kun olosuhteet muuttuvat. En kirjoittanut yhtään mitään hyödyllistä, mutta nautin silti. Tuntui hyvältä. Oikeasti. Ihan vain se, että pystyin kirjoittamaan, vaikka sitten täyttä soopaa, mutta pystyin. Minä ja paperi ja kynä ja mustat kiemurat kynästä paperille, ne, jotka valuivat ensin päästä käteen ja sitten kynään. Oli mukava olla kotona. Tuntui hyvältä pitää sanoja lähellä.
Tänään on ollut kovin liikuttunut päivä. Muutaman raakatekstisivun kirjoittaminen sai herkäksi, samoin ruoan kanssa luetut runot, puhumattakaan joululauluista, joita kävin laulamassa Kallion kirkossa. Minulla on joskus ns. euforiakrapulapäiviä ja tämä päivä täyttää kaikki tuntomerkit - ainoa vaan, että se krapula puuttuu. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti