Helei kaikille! Ja heti kärkeen ilmoitus, että ei, en todellakaan ole kirjoittanut eilen tai tänään mitään. Eilen oli kavereita glögillä ja tänään työt-joululahjaostokset-jumppa -kuvio kotiutti minut siinä vaiheessa, että nyt kahdeksan aikaan yritän syödä, katsoa telkkaria ja ostaa netistä junalippuja yhtä aikaa. Vaikka en ole kirjoittanut mitään, ajattelin silti ilahduttaa (?) teitä aina niin kiinnostavilla jorinoillani. Tai no, jos totuudessa pysytään, niin itseäni ilahduttaakseni minä tässä kirjoittelen...
Töissä on kiirettä ja kireää, mutta ihme kyllä tuntuu, että kyllä tämä viikko tästä. Sunnuntai-iltana oli henkinen kooma tulevan viikon johdosta, mutta jos tässä työviikossa on jotain hyvää, niin se, että joka päivä vie lähemmäs viikon loppumista ja puolentoista viikon lomaa. Huraa! Joulun jälkeen palaan kotikonnuilta ja sykerryn omaan pieneen ihanaan kotiini omien pienten tavaroitteni keskelle ja hyrisen ihan vain siitä syystä, että on niin kivaa ja vapaapäiviä ja oma koti ja aahhhhh. On ihanaa mennä jouluksi kotikonnuille, päästä saunomaan ja nähdä isovanhempia, mutta tiedän jo nyt, että paluu omaan kotiin ja omaan rauhaan tulee olemaan aika autuas.
Töihinpaluusta on nyt 2,5 viikon kokemus ja vaikka tuntuu melkein, kuin en olisi ollutkaan poissa töistä, on virkavapaalta kuitenkin tarttunut matkaan ehkä jonkinlaista pitkäpinnaisuutta ja vähän lunkimpaa asennetta. Hiukan pitemmän pinnan lisäksi on tarttunut mukaan myös tunne siitä, että kun kirjoitan, olen kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti