Kävin Kansallisessa katsomassa Minna Canthin Sylvin. Oli hyvä. Tunteet olivat puhtaita, sanat tarkoittivat sitä miltä ne kuulostivat. Elena Leeve oli hieno. Sitäpaitsi teatterireissulla sain ulkoilutettua erästä laiminlyötyä mekkoa. Hyvä setti siis.
Olen myös käynyt akupunktiossa ja vaikka ei ole ollut kauheasti aikaa kirjoittamiselle, en ole sitä pahemin yrittänytkään - vähän lepuutusta kädelle. Perjantaina vielä neulotettavaksi ja sitten saa riittää tältä erää. Käsivarsissa on lystikkäät reikäjonot - niitä voi katsoa ja kuvitella kaikkea aina tieteellisistä kokeista scifi-ajatuksiin asti. Eikun oikeasti, kytken itseni käsivarsistani aina öisin koneeseen, joka lataa minuun virtaa. Ja ihan oikeasti, tänään neulottamisen jälkeen sain taas hirveän parkukohtauksen. Olisi pitänyt lähteä takaisin töihin, mutta sen sijaan minä itkin kyyneleet valtoimenaan vastaanottotilan tuolilla kymmenisen minuuttia. Sitten onnistuin vihdoin tokenemaan ja lähdin töitä kohti ja manailin punareunaisia, itkuisia silmiäni. Ihme meininkiä.
Kello on jo. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti