May the Force be with you

maanantai 9. helmikuuta 2009

Ämpäreitä ja salaisuuksia

Minun oli kyllä tarkoitus kirjoittaa tänään. Tai ainakin korjauslukea kreikkalaisia. En ole ihan varma, tuleeko siitä mitään. Kun olin päässyt hierojalta ja ruokakaupasta kotiin, kello oli jo. Sitten pilkoin ja keitin vimmatusti ja luin samalla Hesarin. Kun lihakeitto oli valmista, söin. Nyt kello on yli kahdeksan ja minusta tuntuu kuin pääni olisi ämpärissä. Meinasin kirjoittaa, että tuntuu kuin päässäni olisi ämpäri, mikä kertoo sen, että ämpärillä ja päällä on nyt kyllä jokin henkinen yhteys, muuten en luulisi, että pääni sisällä on ämpäri. Yleensä pääni sisälle ei mahdu ämpäreitä, ainakaan normaalikokoisia. En tosin tiedä, minkä kokoinen pääni on tällä hetkellä. Se tuntuu melko pieneltä, mutta sehän voi johtua pelkästään siitä, että ämpäri vie suurimman osan tilasta. Paitsi että jos ämpäri on tyhjä, sen sisällä on tyhjää, jolloin osa pääni sisuksesta mahtuisi sinne, siis päässäni olevan ämpärin sisälle, joten en ole ihan varma, voisiko siinä tapauksessa tuntua siltä, että pää olisi ahdas.

Edellisen luettuanne ymmärrätte, miksen suhtaudu kaunokirjallisten tuotosten kirjoittamiseen kovinkaan optimistisesti juuri nyt.

Sen sijaan suhtaudun erittäin optimistisesti lihakeittooni. Söisin sitä lisää, jos mahaani mahtuisi. Koska ei mahdu, jaan korvaukseksi teille megahyvän lihakeittoni salaisuudet. Salaisuus nro 1: varsiselleriä. Salaisuus nro 2: yhden limen raastettu kuori ja puristettu mehu. Salaisuus nro 3: Pitkä keittoaika ja makuvihannekset. Makuvihannekset tarkoittavat paria poikkaistua sellerinvartta ja palsternakkakimpaletta, joiden annetaan kiehua lihan kanssa. Kun makuvihannekset ovat kypsiä, ne noukitaan liemestä ja syödään/heitetään hiiteen/säästetään annettavaksi pikkupossulle, joka päätyy lopulta itsekin pataan. Tämän jälkeen keittoon laitetaan ne normaalit rehut ja varsiselleriä paloiteltuna ja käyttäydytään niin kuin oltaisiin tekemässä normaalia lihakeittoa. Nam! Ai mitä? Kuulen teidän puistelevan päätänne - eikun siis näen teidän puistelevan päätänne limelle. Se on oikeasti hyvää lihakeitossa! Ihan loistavaa, ja se juuri tekee keitosta niin herkullisen. Lisää puolet kuoriraasteesta ja puolet mehusta keittämisen alkuvaiheessa ja puolet loppuvaiheessa. Jos pröystäilet, koristele koko setti vielä runsaalla persiljasilpulla.

Tänään olen siis keittänyt kutakuinkin ämpärillisen lihakeittoa ja nautiskellut siitä suuressa määrin. Sekä keittämisestä että syömisestä. Eikä paljon puutu, etten nukahda tähän istualleni. Hyvää yötä vaan teillekin sinne koneittenne ääreen. Rooibos kirjoittaa - huomenna.

Ei kommentteja: