?

Joskus tulee tekstiä, josta en tiedä mitä se on. Tiedän, että se on hyvää ja väkevää ja tullut suoraan vanhasta kaivosta, se on kylmää ja kirkasta, mutta en tiedä mitä se on. Se vaatii lukijaa, tuntuu että tarvitsisin mentorin, joka kertoisi mitä se on, tai kanssakirjoittajan jonka kanssa kirjoitusmaratoneja, kymmenen minuuttia, kaksikymmentä, puoli tuntia ja sitten luetaan ääneen ja sitten kirjoitetaan uudestaan. Ne tekstit maistuvat maalta ja mullalta ja happamilta puunlehtien jäänteiltä, vaativat tulla käytetyksi; päälläkävellyksi, nostatetuiksi. En tiedä mitä tekisin niillä. Ne ovat kuvia, assosiaation jalanjälkiä joissa lähdetään liikkeelle kädestä ja päädytään suolle; väsymyksestä ja päädytään armon kautta aromiin ja rommiin ja pakkassäähän. Kuvia ajatusten kuvista ja tarinanhenkosia siinä sisällä, paljastuksia ja aina joskus minä mietin, että jotain niistä pitäisi saada aikaan, että on sääli ja synti ja häpeä jos ne maatuvat, koska ne ovat niin maastatulleita.