Ei liiku kynä, suupieli eikä ajatus. Söisin koko ajan ja nukkuisin aina. Ei tule hylsyä, ei tule viestejä mistään suunnasta. En ajattele mitään, koska jos ajattelen, niin silmiin tulee vettä. Ihan kuin olisi matkaa vielä koko linnunrata ja senkin taakse ja että seisoisin jollain hylätyllä pienellä tähdellä, syrjässä linnunradalta. Seisoisin unohdetulla tähdellä, jolla ei ole nimeä, tuskin edes numeroa. Väsyttää. Haluaisin vain kirjoittaa, enkä muuta, ja samalla haluan, että olisi edes yksi päivä ilman, niin ettei kirjoittaminen ole mielessä, piikkinä lihassa, muistutuksena siitä kaikesta, mitä ei tapahdu. Edes yksi päivä, että en ole odotus, että sanani eivät ole tarpeettomia.
Nukkumaan, nukkumaan, nukkumaan. Aamulla alkaa taas alusta. Olisi pilvinen yö, ettei linnunrata näy edes himmeänä hahmona.
7 kommenttia:
Mutta arvaa mitä: postauksesi on jotenkin todella kaunis :) Vaikka olosi onkin tylsä, väsynyt, himmeä, toivotan iloa ja toivoa ja unta!
Meitä täällä yksinäisillä tähdillä seisoksivia on paljon muitakin. Kullakin oma murheensa.. ehkä jos huudetaan aina välillä tarpeeksi kovaa, kuulemme toisemme ja muistamme, että eihän sitä olla yksin lainkaan :)
Nyt vaan nakuttamaan, jotain ihan uutta, jotain ihan muuta kuin ikinä. Ei pelkkää Kreikkalaisten täytettä, ei pelkkää tajunnanvirtaa. Ihan oikeasti uutta tekstiä, jotain josta joskus tulee romaani.
-Leijona
Voi Rooibos, syrjässä linnunradalta. Kyllä se siitä. :-)
Helmi-Maaria, Anne ja Outi: <3 Kiitos. Jos tosiaan huudellaan tähdiltämme, niin jospa ääni kantaisi toisille tähdille asti - ja tuntuu kantavankin :).
Leijona: Olet ihan täysin oikeassa ja osasit valita ne oikeat sanatkin. Kiitos muistutuksesta.
Nätti. :)
Kaikki viisas on jo sanottu, niin toivotan vain valoa taivaallesi. Taipaleellesi. Tsemiä! :)
Kiitos, Lila :)!
Lähetä kommentti