Toipuu, ei taivu

Neljä päivää sängyn ja sohvan pohjalla takana. Edessä vielä yksi lepopäivä, ja toivon, että pystyn jo vähän tekemäänkin jotain. Olo on jo paljon parempi, joten olisi ihan kiva, jos huomenna saisi päiväunien lisäksi pestyä vaikka vähän pyykkiä. Ärsyttävintä makoilussa on tylsistyminen. Olen lukenut, olen nukkunut, olen maannut ja tuijottanut kattoon ja kirjahyllyyn ja tyhjyyteen. Ärsyttävää sohva- ja sänkykuurissa on myös se, että tuntuu kuin koko kroppa hajoaisi. Päivä 2: hervottoman jumittuneet niska- ja kaulalihakset. Päivä 4: jalkojen takaosan lihakset ovat lyhentyneet ainakin puoli metriä ja kinnaavat vastaan kun suoristaa jalat kunnolla. En tykkää. Jäykkä ja jumittunut olo. On se hyvä, että flunssa alkaa jo hellittää, niin pääsee pikku hiljaa takaisin omaan itseensä ja kroppaan, joka tottelee, jos ei täydellisesti, niin ainakin normaalitasolla. Kunhan tokenen tästä, niin menen ensi töikseni joogaan venyttämään osaseni taas paikalleen.