Hieroja. Kävin vieraissa, eikä se ollut tietenkään samaa kuin vakiohierojalla käynti, mutta kun molemmat vakkarini olivat lomalla, niin piti tyytyä muuhun. No, ainakin veri lähti kiertämään, sillä olin hieronnan jälkeen hetken ihan kevytpäinen. Lääkitsin päätä syömällä hiukan sushia ja sitten shoppasin yhtä sun toista tarpeellista.
Shoppailun jälkeen tulin kotiin ja siivosin loppuun (aloitin eilen). En sano tiskaamisesta mitään, mutta päivä se on huomennakin, eikö? Seuraavaksi ajattelin ottaa vähän herkkua ja istua aloilleni. Kuitenkin on pieni kutitus takaraivossa. Pitäisi esipakata, koska sitten kun lähden reissuun ensi viikolla, en ehdi pakata, koska olen sitä ennen kotikonnuilla. Joten pakko olisi aloittaa pakkaaminen. Ja toisaalta, pakkaamisesta viis, koska jos kuuntelen huolella, kuulen kuinka pieni ääni sanoo, että kirjoittaminen tekisi ja olisi niin hyvää... Ehkä otan ensin herkkuja ja sitten katson, jaksanko vielä kirjoittaa. Edellisen postauksen jälkeen totesin kyllä, että taisi alkaa minun kesälomani kirjoittamisen suhteen, sillä vaikka kuinka tekee mieli, niin erinäisistä asioista huomaa, että olen loman tarpeessa siitäkin asiasta. Saa nyt nähdä, alkaako loma vai ollaanko "kerta kiellon päälle" -tunnelmissa.
Joku päivä luin loppuun Sarah Watersin Silmänkääntäjän (Fingersmith, 2002). Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat uppoutua juonenkäänteisiin ja 1800-luvun tomerien neitokaisten maailmaan. Kaikista rakenteellisista ratkaisuista en ollut Watersin kanssa aivan samaa mieltä, mutta kirjassa ei ollut kuitenkaan mitään häiritsevää. Viime syksynä luin Watersin Vieras kartanossa ja onneksi Silmänkääntäjä ei saanut minua yhtä pois raiteiltani kuin Vieras kartanossa, jonka riipivä tunnelma säilyi vähän liiankin hyvin muistissa. Mutta jos kaipaat kesälukemista, niin tässä kirja, johon tarttua, ja joka ei lopu heti kesken.
(Kylläpäs hyppelen nyt aiheesta toiseen. Miten tällekin kirjoitukselle keksii jonkun otsikon? No, onneksi otsikkoni eivät ole kummoisia, joten rima ei ainakaan ole korkealla...)
1 kommentti:
Aivan loistava otsikko!
Tuollaiset pienet kutitukset ovat mainioita :-) Kyllä sitä kannattaa sisäistä ääntä kuunnellä jos vielä herkkujen jälkeen samalta tuntuu.
Lähetä kommentti