Eilen valitin lukemisen puutetta ja mietin, että Kristiina Vuoren Siipirikko voisi olla sopivaa luettavaa, sopivan viihdyttävää. Käteen tarttui kuitenkin J.M.Coetzeen Michael K:n elämä. Joo, näen teidän jo kohottelevan kulmianne ja olen ihan samaa mieltä. Eilen halusin luettavaa, joka olisi "viihdyttävää ja totaalisen erilaista nykytilanteeseen verrattuna". Ja kun nykytilanne on sanoisinko synkeä, niin olisi voinut luulla, että tartun johonkin muuhun kuin Michael K:n elämään. Ei tosiaankaan mikään erityisen valoisa kirja. No, tulipahan tuokin luettua, monta kertaa on ollut mielessä, että kuuluisi varmaan hyviin tapohin lukea ja onhan se voittanut Booker Prizenkin vuonna 1983. Jos en ehdi kirjakauppaan, niin seuraava lukemiseen liittyvä haaste on se, että kuinka onnistuisin kehittämään itselleni jotain edes vähän mieltäylentävämpää luettavaa kuin tuo Michael K, joka, vaikka onkin hieno kirja, niin sori nyt vaan, ei ole lähelläkään viihdyttävää, valoisaa, kevyttä, tai muuta vastaavaa luettavaa, jollaista tarvitsisin juuri nyt. Dilemmaa kerrakseen.
Siinä ei kyllä ole yhtään mitään dilemmaa, että minulle on nykyään aika selvää se, mikä elämässä on tärkeää. Rakkaat ihmiset, heidän hyvinvointinsa, terveys ja kirjoittaminen.
5 kommenttia:
Toivottavasti läheisesi suunta on parempi.
Koita Marian Keyesiä jos tahdot luettavaa, joka saa nauramaan. Tai Sophia Kinsellaa mikäli et ole jo hilpeitä Himoshoppaajia lukenut.
Än
Kiitos vinkeistä, Än, voisi tosiaan olla paikallaan kokeilla ihan toisen ääripään luettavaa kuin tuo Michael K. ;)
Ja Än, kiitos kun jaksat tsempata ja kommentoida <3
Ole hyvä vaan <3
Jännä, just luin kanssa Michael K:n ja vaikka se aluksi synkistelikin niin minusta se kuitenkin lopulta nousi positiiviseksi ja toiveikkaaksi kirjaksi (tämä ei tosin olisi ensimmäinen kerta kun minusta joku loppu on onnellinen mutta suuri enemmistö on eri mieltä...)
hdcanis: Olisit siis täydellinen lukija Kreikkalaisille eli novellikokoelmakässärilleni, koska minun mielestäni siinä oli onnellisia loppuja ja kaikki muut olivat sitä mieltä, että se oli tosi synkkä :D. Mutta asiaan: kyllä minäkin erotin sitä toiveikkuutta siinä Michael K:n lopussa, tai siis sen, mikä oli kai tarkoitettu keveäksi toiveikkuudeksi tai ainakin valoisuudeksi, mutta ei se vain vaikuttanut minuun niin :).
Lähetä kommentti