Volvo

Tämän harmaan, suttuisen ja itkuisen päivän päätteeksi, tämän raskaan, kitkaisen, surullisen, tasapaksun päivän päätteeksi ja kaiken väsymisen jälkeen minä otin ja avasin Volvon tiedoston ja kirjoitin raakatekstiä puhtaaksi osaksi käsikirjoitusta.

Etsiessäni raakatekstikatkelmille oikeita paikkoja Volvosta, tulin pakostakin lukeneeksi kässäriä sieltä täältä. Tuntui hyvältä. Minun Volvoni, jossa on nyt jo ääniä ja säveltä ja sellaista tekstiä, että hetken vain katsoin, että näinkö tämä meni ja näinkö valmiita kohtia siellä on joukossa. Näin valmista kieltäkin.

Kunhan luen Volvon kokonaan läpi (joskus semi-lähitulevaisuudessa) olen varma, että löydän sieltä yllätyksiä, joista osa on epämiellyttäviä, mutta osa miellyttäviä.

Päivällä ajattelin Volvoa ja minun mielessäni se oli avara, valoisa maisema.

Eräs tuttu kirjoitti minulle sähköpostiviestissään, että on hyvä, että tässä elämäntilanteessa minulla on kässärinä Volvo, "joka tuntuu olevan jo yhtä vankka ja luotettava kuin kaimansa". Miten hyvin sanottu ja miten totta.

Kaiken synkeän ja surullisen keskellä, kaiken sen keskellä, mikä on lähtökohtaisesti ihan järjettömän väärin (ja mitä en voi korjata, mitä tahansa teenkin), tuntuu hyvältä, että minulla on Volvo. Että minulla kuitenkin on Volvo. Vaikka kirjoittaminen ei liity tähän elämän kriisiin mitenkään, tuntuu niin hyvältä, että minulla on Volvo.