Kirjastokirjat ovat pahasti myöhässä. Kaikki haarukat ovat likaisina. Outoja ihmisiä kulkee ohi. Päässä ei pyöri tarinoita, mutta henkilöhahmoja, joille pitäisi etsiä koti. Aikaa ei ole. Leipomusten kanssa ei voi oikaista. Televisiosta tulee vain jo-nähtyä. Ulkona sataa vettä.
Pitäisi valmistautua huomiseen. Mennä sen jälkeen nukkumaan.
Tuulessa heiluvien puunoksien varjot osuvat ikkunaan ja näkyvät siinä. Välähtelevä seitti, rakeinen kuva, kömpelösti yhteenliitetyt filmit.
En ole käynyt kirjoituskahvilassa viikkoihin. Kirjoituspöydällä on pinoissa luettavia kirjoja enemmän kuin ehdin. Kukkamaljakkokin siinä on ja puolet kukista ihan lakastuneita. Sade napsuu ja minä valun kohti lattiaa niin kuin räntäsateeseen jätetty rätti. Sängyssäkin on kirja. En halua lukea enää tänään. Haluan mennä sänkyyn ja nähdä erityisen hyviä unia. Sellaisia, jotka ovat monta päivää kuin lämmin ja pehmeä kaulaliina kaulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti