May the Force be with you

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Välipäivä

Ei kirjoittamista tänään. Kun olin tullut kotiin ja syönyt pikaisesti, kello oli jo yli yhdeksän, ja totesin, että ei nyt. Tavallaan tekisi mieli, koska haluaisin nähdä miten Volvo alkaa muotoutua kun siihen lisää uusia osia, mutta olen liian väsynyt. Menen ajoissa nukkumaan ja kirjoitan huomenna sitten taas.

Miten ihmistä voikin väsyttää niin usein? Johtuuko se siitä, että en ole päässyt liikkumaan vieläkään (pelaan varman päälle poskionteloitteni kanssa) vai johtuuko se lisääntyneestä valosta vai siitä, että on univelkaa? Ei se nyt viimeksi mainitusta voi johtua, eikä minulla nyt niin paljon ole univelkaa... Tämä on vähän sama dilemma kuin ruuan kanssa: miten voi olla vähän väliä nälkä ;)?

Mutta niin, huomenna taas Volvoon. Tyydyn tänä iltana vain ajattelemaan sitä.

3 kommenttia:

Än kirjaimiajasanoja kirjoitti...

Kuten mainittu, kevät ei ole minun aikaani. Valo ei piristä, väsyttää koko ajan enemmän. Toivon totisesti, ettei tätä kestä kesä(lomaan) asti. Puolet vuodesta hukkaantuu...

Katja Kaukonen kirjoitti...

Samaa väsymystä, voisin nukkua 12 tuntia. Olikohan tuo kaamosaika nyt erityisen hankala?

Vartion teoksia minäkin lueskelin taannoin. Tykkäsin tuosta Hänen olivat linnut, siinä oli jotakin niin tunnistettavaa ihmissuhdekuvioita. Suosittelen Se on sitten kevättä, sopii sesonkiin, taitava, pienieleisen dramaattinen. Kaikki naiset näkevät unia ei sitten taas edennyt ollenkaan, harmitti, jätin kesken.

Rooibos kirjoitti...

Onhan tuo aurinko ihana asia, mutta kuten on tullut todettua, syksy sykähdyttää enemmän. Keväässä inhottaa aina myös pöly ja siitepölyt, jotka saavat olon ikäväksi. Mutta jospa tänä keväänä olisi kevyt pölyvuosi, niin kuin lupaillaan.

Katja, täytyykin katsoa tuota Se on sitten kevättä -kirjaa seuraavaksi, kunhan saan Linnut loppuun. Kiitos suosituksesta!