May the Force be with you

maanantai 29. helmikuuta 2016

Illan suu

Minun tekee mieli lukea runoja ääneen. Taivas on haalean oranssi ja vaaleanpunainen ja sinertävä ja savut nousevat pystysuoraan, mikä on harvinaista tässä kaupungissa. Haluaisin käpertyä leveälle sängylle pieneksi kiveksi ja lukea runoja ääneen.

Haluaisin istua selkä vasten seinää ja kirjoittaa sitä mitä kynä suuhun tuo.

Haluaisin nukkua laidasta laitaan ja ojentaa kättä ja katsoa kauas. Haluaisin nähdä jo pitemmälle ja haluaisin olla pelkästään tässä kohtaa, tässä hetkessä, sillä tässä on hyvä.

On ilta. Ei vielä keväinen ilta, sellainen joina taivas on korkea ja kaihoisa, mutta korkeaa taivasta on jo aavistus ilmassa ja tähdet minä pystyn kuvittelemaan. Kohta on taas pimeä, mutta minulla alkaa olla jo ikävä valoa, sellaista valoa, joka yltää pitemmälle iltaan, eikä jätä heti kun pääsen katsomaan sitä. Illan suu on viileä ja tuoksuu unelta.

8 kommenttia:

vaarna kirjoitti...

Tuttu tunne. Runonkaipuu tulee erityisesti keväisin! Kevään valossa on jotain, joka saa ajatukset kevyiksi. Ja runot lävistävät kevyet ajatukset parremmin kuin raskaat. Minullakin olisi hyllyssä monta runokirjaa...

Rooibos kirjoitti...

Minulla ei ole lukemattomia runokirjoja. Yritin eilen ostaa, mutta en onnistunut. Mutta joo, jotenkin sitä tarvitsisi runoja, kun illat alkavat valoistua.

Anonyymi kirjoitti...

Kuka on suosikki runoilijasi kautta aikojen? Minun on E-L Manner, ehkä.

Katja Kaukonen kirjoitti...

Valo on mielessä ja kehosssa täälläkin! Tuosta ja runokirjakaipuusta tuli mieleeni, joko olet huomannut, että Kristiina Wallinilta on ilmestynyt Valon paino? Minä hankin sen omaksi viime viikolla, ihana.

Rooibos kirjoitti...

Anonyymi: En kyllä tiedä suosikkirunoilijaani! Tykkään niin monesta ja toisaalta en ole lukenut runoja kauhean laajasti. Eeva Kilpi on hieno, samoin Vilja-Tuulia Huotarinen, ja aika moni siitä välistä :).

Katja: En ollut huomannut tuota Wallinin Valon painoa, ja itse asiassa Wallin on minulle uusi tuttavuus, mutta vaikuttaa siltä, etten ole kauaa Wallin-paitsiossa! Kiitos Katja vinkistä!

Rooibos kirjoitti...

Katja, itse asiassa ostin Valon painon heti :). Nyt vain odotan, että posti tuo sen mukanaan :).

Katja Kaukonen kirjoitti...

Hienoa, että innostuit! Suosittelen myös Wallinin aiempia kokoelmia (kokoelmassa Murtuneista luista vuodelta 2007, on s. 87-89 valo-aiheinen runo: " -- minä juoksin ohrapellolle selässäni yhdeksän linnun lento // silloinko opin hengittämään valoa silloinko / kohosin ensimmäisen kerran ilmaan --"). Ja jos saat jonkun lukemaan sinulle ääneen jokusen runon, pyydä. Runot piirtyvät mieleen silloin erilaisina kuin kirjassa, mieli heittää niitä omalla tavallaan säkeiksi. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Rooibos kirjoitti...

Kuulostaa Katja hyvältä, toivottavasti minun kirjani tulee pian postissa :). Tuli ihan tilauksesta, koska ajattelinkin juuri joku päivä, että pitäisi löytää joku uusi kiva runokirja tai runoilija, jota en ole lukenut aikaisemmin.

Ääneen lukeminen tai sen kuuntelu tuovat tosiaan runoista ihan eri asioita esille kuin kirjasta luettuna. Ja kun ylipäätään luen runoja kuvina ja tunteina, niiden lukeminen on ihan eri rotua kuin proosan lukeminen.