Latausta

Ostin tänään uuden levyn. Soitin sitä ja Emma Salokoskea kun istuimme ystävän kanssa pöytäni ääressä kynttilänvalossa ja joimme kannuittain zen-teetä zen-kannusta puhuessamme syvällisiä. Tämän päivän töissäkäynnin jälkeen oli ihan taivaallisen hyvä unohtaa kaikki hetkessä mieleen nousseet työstressit, ja puhua rooiboksen äärellä siitä, mikä on tärkeää. Omasta itsestä, ihmissuhteista, mielialoista, hormonien vaikutuksesta niihin (...), armeliaisuudesta itseään kohtaan, kirjoittamisesta, kirjoittamisen aiheuttamista tunteista... Teki hyvää. Puhuin itse asiassa sellaisia asioita kirjoittamisesta, joita en ole pahemmin yrittänyt selittää kenellekään ihmiselle livenä - tai edes muuten, ajatellut niitä vain. Nyt ne ajatukset olivat ilmeisesti kypsiä tulemaan ulos, edes hetkeksi.

Kirjoittamisen ajattelu herättää monenlaisia ajatuksia. Minulla on seuraavat seitsemän päivää aikaa kirjoittaa ilman että pitää mennä töihin. Ajatukset, joita päähän nousee, ovat sekä hyviä että pahoja. Niin, myös niitä negatiivisia. Pelkoa, epäilystä, ahdistusta, riittämättömyyden tunteita. Ei se mitään, minä tiesin, että ne tunteet ovat olemassa ja tiedän, ettei niitä saa kokonaan pois. Olkoot sitten. Niiden vastinparina on kuitenkin myös iloa, toivoa, optimismia, nautintoa ennakoivaa odotusta, kotiin löytämisen tunteita, kylläisyyttä. Toivottavasti myös onnellisuutta.

Tiedän jo tavoitelistani uudelle vuodelle. En aio luvata mitään, aion vain tavoitella. Toivon, että monessa kohdassa tavoittelu tuntuu yhtä hyvältä kuin tavoitteen saavuttaminen. Palaan listaan tuonnempana. Lähiajan tavoitteeni seuraaville seitsemälle päivälle on kirjoittaa kreikkalaisia ja kirjoittaa raakatekstiä. Aueta ja pysyä auki sanoille.

Tätä vuotta on jäljellä enää yksi päivä. Hyvää huomista siis kaikille.