Ulkona on harmaata. Juon taas troppiteetä, sillä kurkku tuntuu äkeältä, enkä edelleenkään suostu influenssaan - en halua olla aina sairaana. Troppiteessä on niin paljon tuoretta inkivääriä, että nielua polttelee. Kyytiä pöpöille. Taidan tehdä tänään valkosipulikermaviilikastiketta; jospa se niittaisi ne kaverit, jotka selviävät inkivääripoltteesta hengissä.
Tsekkasin tänään meilit ensimmäistä kertaa sitten torstai-illan. Inboxi näytti juuri siltä, miltä ajattelinkin sen näyttävän: ei yhtään oikeaa meiliä. Kasa vuokravahtien ilmoituksia Etuovelta ja Oikotieltä, toinen kasa ilmoituksia Facebookista. Kaikki (?) ystäväni ja tuttuni ovat näemmä haastaneet minut kertomaan 20-25 satunnaista asiaa itsestäni Facebookissa. Harmi vaan, että minä en aio vastata haasteeseen. En muutenkaan suhtaudu Facebookiin hirveän positiivisesti ja se nyt on varma, etten aio listata 25 asiaa itsestäni sinne kaiken kansan nähtäville. Juu, tiedetään, profiilin voi rajata niin, ettei kaikki kansa sitä näe. Ikävä kyllä Facebook-"ystäviini" kuuluu iso kasa sellaisia ihmisiä, jotka ovat ihan kivoja, mutta joille en edelleenkään aio kertoa 25 uutta asiaa itsestäni. Jotain yksityisyyttä, kiitos!
Yksityisyydenhingussani en siis jaa itseäni Facebookissa, mutta blogissa kyllä? Juuri niin - vain harvat teistä tietävät, mikä naama, nimi, ikä, kengännumero ja sosiaaliturvatunnus juttelee teille nimimerkin Rooibos takana. Voisin olla kuka tahansa ja juuri siksi voinkin avautua blogissani. Te ette tiedä. Enkä minä tiedä, ketä te olette. Tai jos tiedän, niin meidän elämämme eivät liippaa mitenkään toisiaan. Tai jos liippaavat, niin me emme tiedä, että toinen on se, tiedättehän, netistä tuttu.
Vielä siitä meilin inboxista. Saan enimmäkseen meiliä vuokravahdeilta, Facebookilta ja yhdeltä kaukana asuvalta ystävältä. Onneksi edes siltä yhdeltä oikealta ihmiseltä. Mitä inboxini kertoo minusta? Että tapaan ystäviäni livenä niin paljon, ettei heidän kanssaan tarvitse meilata, vai että en pidä yhteyttä ystäviini? Sitä sopii miettiä. Menen tekemään lisää troppiteetä ja ripustamaan pyykit kuivumaan. Hienopyykit. Milloin viimeksi olet pessyt pesukoneessa hienopyykkiä?
11 kommenttia:
Koko Facebook-läppä alkaa olla jo melkoisen kulunut.
Ainoa syy, miksi edes harkitsen täysin oman softaideologiani vastaisen palvelun käyttämistä on se, että monet kaverini tyytyvät nykyään ilmoittamaan juhlakutsuista yksinomaan sen kautta. Syrjäytymisen uhka on tällaisen pelleilyn takia todellinen.
Kalle - älä muuta sano! En tajua, miten Facebookissa voi viettää aikaa tuntikaupalla, kuten jotkut kaverini tekevät. Siis tuntikaupalla! Enkä tajua, miksi jotkut haluavat avautua joka viides minuutti statusviesteissään siitä, että mitä ovat tekemässä juuri sillä hetkellä. Tyyliin: "Rooibos syö" ja 5 min kuluttua "Rooibos söi ja olipas hyvää". Siis oikeesti, ketä kiinnostaa - ja vaikka kiinnostaisikin, niin kuka on niin itsekeskeinen, että luulee, että muita kiinnostaa jokainen vessakäynti, jonka tekee? Onko Facebook aikamme lapsi? Olemmeko me aikamme lapsia? Vai ne, toiset, FB-uskovaiset? Vai pitäisikö koko roskalla vain heittää vesilintua?
Rooibos
Ja se 25 v****n asiaa jää kyllä minunkin kohdaltani täyttämättä.
Melkein kaikki kamuni ovat jo tehneet sen, enkä silti ole jaksanut lukea niistä kuin murto-osan, joten parempi olla kuormittamatta maailmaa turhalla tiedolla sen enempää.
Ee: todellakin, ne 25 v***n asiaa! Mistä ne räjähtivät? Yhtenä päivänä inboksissa oli ilmoitus kuudesta eri kaverista, että lue nämä 25 asiaa minusta. Ja seuraavana kaksitoista ja sitä seuraavana... Joo, pointti tuli varmaan selväksi. Minä en myöskään aio tarttua siihen koukkuun, jossa heilutellaan syöttinä "kerro 20 asiaa, jotka alkavat samalla kirjaimella kuin etunimesi" -kidutusta. Uuh. En tykännyt minkäänasteisista ketjukirjeistä paperiaikakaudellakaan, ja lasken nämä samaan kategoriaan kuuluviksi.
kaukaa... olen myos facebook addikti... mutta kun on kaukana eika ketaan koskaan nae niin minusta on kiva nahda niita pieniakin muutoksia ihmisten jokapaivaisessa elamassa (sarjassamme: soin. oli hyvaa)
;)
Sannaelina: Tuo on ihan totta. Jos olisin itse fyysisesti kaukana, varmaan rakastaisin facebookia :).
Minäkään en tykkää perinteisistä ketjukirjeistä. Nyt tosin sain erään, jossa lähetetään eteenpäin vanhoja kirjoja. Aion jatkaa edelleen, vaikken itselleni mitään koskaan saisikaan. Minusta hyvä idea.
Tuohon FB-juttuun olen vastannut (minulla on rajallinen määrä ystäviä siellä, ei tutuntuttuja eikä minulle tuntemattomia, ja rajattu näkyvyys). Tykkään tuollaisista ja luen myös muiden kertomat. Hiukan kuin aikuisten ystävä-kirja. Sellaisenkin olen saanut täytettäväksi, kaksikin erilaista kovakantista -- plus sähköpostiversiot sitten vielä.
Katja, lystikäs tuo vanhojen kirjojen ketjukirje :).
Nuo ovat kyllä kinkkisiä nuo fb-jutut. Kun periaatteesa olen tasan niin egoistinen, että haluaisin kertoa vaikka 50 aiaa itsestäni, mutta joku itsesuojeluvaisto ilmeisesti voittaa ;)
Sitä sisäistä ääntä kannattaa kuunnella. Yleensä se on oikeassa. :)
Katja
Meikä lähti koko facesta, tai ei ihan lähtenyt, mutta erotin noin 70 kaveria ja jätin muutaman joissa niissäkin on jokunen liikaa. mutta nyt on sellanen tilanne että kun ei ole siellä enää juuri ketään niin mielenkiinto siellä käymiseen on kokonaan mennyt ja jos käynkin jotain lapsuusystävää moikaamassa joskus niin se ei kuitenkaan enää hallitse mun elämää niin kuin hallitsi silloin kun kavereita oli liikaa. Ja pahinta oli että jotkut sellaset pyysi kaverikseen joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä, enkä mä halunnut tietää niiden kuulumisia. Tajusin että facessa pätee ihan samat lait kuin arjessakin. Jos mä en kestä arjessakaan liikaa sosiaalisuutta, niin en mä kestä sitä netissäkään, alkaa ahdistaa ja silloin on parasta vetäytyä.
Siis kannattaa erottaa kaikki muut kaverit paitsi ne joiden kuulumisista ihan oikeasti haluaa tietää.
Karpalo
Karpalo - minulla ei ole koskaan ollut sitä vaihetta, että olisin koukussa fb:hen. Monia "ystävä"kutsuja olen hylännyt (en tajua, miksi pitää pyytää kaveriksi, jos on nähnyt kaksi kertaa vuonna 95 eikä sen jälkeen mitään yhteyksiä... joistain tyypeistä joudun kysymään kavereilta, että ketä ne on, kun oma nimimuistikin on niin heikko, heh) - nykyiset ystävät saavat roikkua olemassa, minä kun en fb:ssä paljon roiku ;).
On se kyllä kumma vehje, ei sillä, ja siitä saa aina keskustelua aikaan :)
Lähetä kommentti