Kesäsade

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kesäinen kaatosade yllätti. Notkuin kaupoissa aikani, mutta sitten totesin, että kotiin on mentävä. Rannekello pois kädestä ja laukun sivutaskuun (aiempi kokemus on opettanut) ja sitten menoksi. Viidenkymmenen metrin kuluttua aloin sääliä ihanaa, italialaista, nahkaista käsilaukkuani niin paljon, että poikkesin Lindexiin. "Hei, oisko teillä antaa sen kokoista muovikassia, että saisin käsilaukkuni suojaan sateelta? Kiitos paljon!" Käsilaukku muokkarissa ja muokkarin suu rytistettynä nyrkin sisään jatkoin taivaltani. Miss märkä t-paita (onneksi t-paidan alla oli toppi) ja miss märkä hame. Ihan kuin olisi ollut suihkussa. Ihonlämpöisessä, pehmeässä suihkussa. Hameen etumus liimaantui litimärkänä reisiin, mutta takamus pysyi kuivana. Vesi valui kasvoja pitkin, käsivarsia pitkin, katuja pitkin.

Kotona pakkasin kenkien kärkiin sanomalehteä ja laitoin vaatteet kuivumaan narulle. Kuivasin itseni pyyhkeeseen. Söin. Seuraavaksi pitäisi lähteä tapaamaan kaveria, mutta tukka ei ole kuivunut vielä. Pitää varmaan föönata.

Nahkaa myöten kastuminen ei haittaa minua yhtään, kun on kotiinpäin menossa. Aikaisempina vuosina olen oppinut laittamaan rannekellon johonkin kuivaan paikkaan ja hankkimaan lähimmästä kaupasta muovikassin, johon voi laittaa käsilaukun lisäksi mahdolliset mukana olevat ylimääräiset vaatteet. Ei kannata kastella takkia tai pitkähihaista, kyllä t-paidan kastelu riittää.

Sade teki hyvää. Tuntuu jotenkin virkistyneeltä. Voin melkein kuvitella kasvavani hiukan niin kuin ruoho sateen jälkeen.