Osallistuin Leena Lumissa haasteeseen ja sain Leena Lumilta viisi sanaa, jotka Leenalle tulee mieleen minusta. Minun tehtäväni on kertoa, mitä niistä tulee minulle mieleen - olkaapa hyvät ja kiitos Leena!
1) Matka
Sademetsä ja kivikkoiset joenuomat ja meri ja kuumat lähteet ja muta ja valkoviini ja vieraat ihmiset ja englantilaiset tädit ja jäätiköt ja lentokoneet ja kostea ilma ja hobitit ja futon ja Air New Zealand ja tulivuoret ja avokadot ja aamujen valo ja sushi ja matka.
2) Menetys
Älä tule tänne, minä sanon menetykselle. En halua menettää. Menetys on isojen, tärkeiden asioiden tai ihmisten sana, sitä pelkää aina ja silti pitää olla keskittymättä siihen, että väistämättä, jonain päivänä - ja sitten laulellaan iloisia lauluja ettei hukattaisi tätä aikaa siihen, että murehditaan sitä, mikä tulee vielä joskus, denial.
3) Tarina
Satu. Epätosi. Pieni ja suuri. Joskus ajattelen, etten kirjoita tarinoita, kirjoitan tunteita ja kuvia ja niiden kehittymistä, olemista. Sitten jostain pulpahtaa täysiverinen tarina ja sen kirjoittaminen tuntuu hyvältä, helpolta ja viihdyttävältä. Niin kuin toissapäiväinen raakateksti, joka on selvästi pitemmän tarinan alku.
4) Harrastus
Ratsastus. Ratsastaminen on ihanaa, vaikkakin pitkä tauko ja muinoinen tippuminen ja varmaan ikäkin ovat tuoneet siihen mukaan uusia sävyjä ja sellaista arkuutta, jota ei ennen ollut. Ratsastus on nykyään satunnainen maastoreissu islanninhevosen selässä; niiden kanssa en pelkää enkä arastele, ne hoitavat. Harrastus tuo mieleen myös sanan harrastajakirjoittaja. Vihaan sitä, jos (kun) se liitetään minuun.
5) Tavoite
Korkealla ja kirkas. Punainen tai oranssi. Sen värisenä minä näen sen nyt. Päiväunien kohde. Päiväunet ovat hopean värisiä. Ja kun jostain tulee toivoa, sekin on hopeaista, tai sellaista kuin valo ulkona kun on myöhäiskevät ja tulet ulos elokuvateatterista ja luulet että on pimeää, mutta kevät on pidemmällä kuin muistit ja ei olekaan vielä pimeää, vaan valo tulee tasaisesti joka suunnasta ja ilma on raikasta ja pehmeää.
4 kommenttia:
Rooibos, tämähän on puhdasta taidetta!
Matkasi oli niin houkuttava, että jonkun lomamatkojen järjestäjän kannattaisi ostaa sinulta tuo 'slogan'.
Minäkin issikoilla! Se on niin ihanaa. Isoilla hevosilla tapahtui liian usein ja liian vaarallista. Minusta ei ollut niihin.
Linkitän tämän, että useammat löytävät.
Kiitos, Leena Lumi :).
Issikat ovat ihania <3. Minä haluaisin vielä isoilla hevosillakin, joskus, mutta nyt islanninhevoset ovat juuri sopivia.
Tämä on hieno haaste, kerrassaan! En esimerkiksi tiennyt lainkaan, että ratsastat! :-)
Menetys on kipeä kohtasi. Matkalle pääsin sanoissasi.
Paula: Joo, kiva haaste :). Ja kyllä, ratsastan - tai nykyään pitäisi sanoa että ratsastin. Vakituinen harrastaminen jäi priorisoinnin jalkoihin, mutta ajattelen aina välillä, että kyllä minä joskus vielä... Sitten kun sijaitsen niin, ettei ratsastustuntiin kulu koko iltaa. Sitten kun sitä aikaa on ylipäätään enemmän. Hm? Onneksi on islanninhevosia, joilla voi käydä hoidattamassa ratsastushinkuaan :).
Lähetä kommentti