Tänään tähän mennessä: työpäivä, kotiintulo, iltaruoka, tiski, pesukone, kirjoittaminen. Iltapäivällä tajusin, ettei ole montaa tuntia ennen kuin pääsen kirjoittamaan, ja tulin ihan höntön optimistiselle ja luottavaiselle mielelle sen tajuttuani. On jotenkin niin ihanaa olla taas työn touhussa edes hetken, edes vähän. On kiva kirjoittaa, kun tietää, mitä on tekemässä - tai siis että minulla on visio siitä, mihin suuntaan yritän tekstiä viedä. Sen enempää en tiedä, sanat tulevat sitten kirjoittaessa. Viilasin tänään lisää Gammaa ja sainkin siihen pari ihan hyvää juttua. Se alkaa näyttää jo novellilta. Eikä se ole musta, se on keltainen, mikä on hyvä asia.
En kirjoittanut ajallisesti pitkään, puolisen tuntia, eli aika vähän. Silti tuntuu kuin olisin saanut jotain aikaan. Minulla on Zeetan tiedosto tuossa auki ja ajattelin viilailla sitäkin hiukan vielä tänään. Ensin pitää kuitenkin ripustaa pyykit ja ajatella kaikenlaista. Hymyillä ehkä vähän sisäänpäin. Kirjoittaminen tekee minut optimistiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti