May the Force be with you

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kiintiökirjoitus

Jo monena iltana kotiin tullessani olen avannut kotioven varmana siitä, että kynnyksellä makoilee A5-kokoinen, siisti, valkoinen kuori (mielikuvissani naama alaspäin), jonka sisältä paljastuu taas yksi hylsykirje. Joka päivä, kun avain kääntyy lukossa, kurkistan oven taakse: joko nyt? Kokemuksen perusteella kesäkuun alkupuoli ennen juhannusta on erinomaista aikaa hylsyjen saalistamiseen: ei tarvitse pistää rikkaa ristiin, vaan hylsylaiheliinit lentävät suoraan syliin. Mutta ei siis vielä. Ehkä ne liikkuvat tänä vuonna pareittain? Kreikkalaisten kolmoskierrokselta puuttuu vielä hylsy kustantamoista A, B, D ja H. G:ltäkin vähän odottelen. Villinä veikkauksena äänestän, että saan kesäkuun aikana hylsyn ainakin Kustantamo A:sta, koska molemmilla aikaisemmilla kierroksilla A on lähestynyt minua joko aivan toukokuun lopussa tai sitten kesäkuussa.

Eilen solkkasin Deltaa sivun verran. Pohdiskelin sen jälkeen sivumääriä ja kiintiöitä. Että jos kirjoittaisi sivun päivässä, niin kahden viikon kuluttua minulla olisi jo neljätoista sivua kasassa. Kuukauden kuluttua kolmekymmentä ja niin edelleen. Enkä ole koskaan harrastanut tällaisia sivukiintiöitä. Miksen? En tiedä. Olen kyllä aina ollut tietoinen siitä, että muut käyttävät niitä. Hmm. Pohdiskelujeni tulos on se, että seuraavaksi otan sitten taas kynän käteen ja pakenen sohvalle (uusi kirjoittamispaikkani kotona, ei tunnu niin vakavalta kirjoittamiselta, jos kyyröttää sohvalla ja "vähän vaan" sohii raakatekstiä) ja kirjoitan sen verran, että saan siitä sitten koneelle siirrettynä sivullisen ykkösen rivivälillä. Jatkan tätä systeemiä nyt ensi viikon loppuun asti niinä iltoina, kun olen kotona. Siis etten ole reissussa, kuten ensi viikonloppuna. Sivu. Ei se ole liikaa vaadittu. Eilen siihen meni parikymmentä minuuttia ja puhtaaksikirjoitus päälle. Enkä luulekaan, että pystyn pysymään sivu per päivä -vauhdissa koko kesää. Mutta silti, jos edes joka toinen päivä - se tarkoittaisi sitä, että saisin kesän aikana noin 45 sivua kasaan. Massaa. Sitä minä nyt tarvitsen Deltaan. Sitä, että rentoudun ja lakkaan kirjoittamasta Deltaa, ja kirjoitan sen sijaan raakatekstiä Deltan henkilöistä ja tapahtumista. Raakatekstiä, Rooibos, raakatekstiä! Ei mitään väliä, onko materiaali käyttökelpoista vai ei, vaan tärkeintä olisi nyt saada massaa, jota ruveta sitten paisuttamaan ja työstämään.

Tällaiset suunnitelmat. Ja jottei sivukiintiö tunnu liian pelottavalta, niin kokeillaan sitä alkuunsa ensi viikon loppuun asti. Vanha koira ja uudet temput ja varovainen aloitus, ettei tule venähdyksiä.

8 kommenttia:

Rina kirjoitti...

Pehmeä aloituson hyvä idea. Suunnitelmasi kuulostaa niin loistavalta, että saatan yrittää samaa ensi viikolla Kakkoseen.
Tsemppiä, anna raakatekstin virrata!

B. N. kirjoitti...

Minä en ole ikinä kokeillut sivukiintiöitä, mutta miksipä ei? Tavoitteet voivat olla hyvä keino saada vauhtia kirjoittamiseen. :)

Rooibos kirjoitti...

Rina, kiitos tsempistä! Suosittelen saman yrittämistä - eihän se mitään ota jos ei annakaan. Aion nyt jatkaa tätä ensi viikon loppuun ja tutkailla että josko se jatkuisi siitäkin pitemmälle.

B.N. - Tavoitteet ovat hyvä keino ja kieltämättä olen tässä miettinyt, että miksen ole oikeasti ikinä kokeillut tätä aikaisemmin. Että tosiaan, miksipä ei :)?

Elina Rouhiainen kirjoitti...

Kirjoitan suoraan koneelle, ja aktiiviseen kirjoitusaikaan (toisin sanoen silloin, kun kirjoitan romaanikäsikirjoituksen ensimmäistä versiota) käytössä on sanamäärätavoite. Sanoisin kuitenkin, että tämänkaltaisten tavoitteiden kohdalla saa ja pitääkin olla lempeä. Itselleni tärkeintä on tunne siitä, että vaikka en tänään saavutakaan päivätavoitettani, kässäri tulee joka tapauksessa valmiiksi.

Toivottavasti saat hyvän rutiinin päälle ja tekstiä syntyy!

Rooibos kirjoitti...

Elina: Mielenkiintoista, että osa käyttää sanamäärätavoitteita. Olen sen kyllä huomannut monen kirjoittajan blogista, mutta ajatus on minulle vieras. Jostain syystä minä en ole koskaan innostunut sanamääristä. Tiedän suunnilleen, paljonko on esim 3000 sanaa paperilla, mutta en osaa ajatella tekstejäni sanamäärinä. En edes tiedä, montako sanaa Krekkalaisissa on. Joidenkin (ehkä enemmän englanniksi kirjoittavien) kirjoittajien käyttämä merkkimäärien tarkkailu tuntuu vielä sanamääriäkin vieraammalta. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, onko tavoite sivu- tai sanamääräinen, pääasia, että sen avulla saa kirjoitettua :).

Elina Rouhiainen kirjoitti...

Sanamäärätavoite tuntuu minusta sivumäärää helpommalta siksi, että saavutan sen helpommin "vahingossa". Toisin sanoen kirjoittamastani sivumäärästä on vaikeampi pudota kärryiltä, mutta sanamäärän voi ikään kuin kätevästi unohtaa kirjoittamisen aikana. Tämä tietysti niinä päivinä, jolloin ei tuijottele sanamäärälaskuria viiden minuutin välein :)

Calendula kirjoitti...

Minä nimenomaan kirjoitan sanoja. (sanamääriä) Mulla on ohjelma, jossa sivut eivät näy suoraan, en minä hahmota ollenkaan montako sivua mikäkin on. Minulle teksti hahmottuu sanamäärinä. Vaaleanpunaisessa kässärissä on 36 000 sanaa. Montako sivua? En tiedä.

Mutta muuten kannatan suuresti "pakkokirjoittamista". Ei aina, ei koko ajan, mutta satunnaisesti kun on saatava jotain valmiiksi. Kokeilee vaikka pomodoro-tekniikkaa.
Mullakin on tässä deadlinet paukkuneet, joten nyt viikonloppuna otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tai kärsin ja kirjoitan.

Rooibos kirjoitti...

Elina: Totta, sivumäärästä ei ole helppo pudota kärryiltä - eli sinulla sanamäärä on myös yksi huiputtamisen keino ;). Minulla käsin kirjoittaminen toimii noin - kirjoitan ja kirjoitan ja ihan vahingossa kirjoitan enemmän kuin piti tai juuri tarpeeksi tai sitten määrät lakkaavat merkitsemästä yhtään mitään.

Calendula: Aa, joo, tuo varmasti vaikuttaa, jos kirjoittaa ohjelmalla, jossa sivut eivät näy suoraan päällepäin. Minä kirjoitan wordilla ja siinä tietää kyllä koko ajan, missä kohtaa sivua on menossa. Toivottavasti olet saanut kirjoitettua nyt viikonloppuna, minulla kirjoittaminen vasta alussa tämän viikonlopun osalta.