Ei, ei, ei. Ihan silkkaa koomaa ja väsymystä ja aivotoiminnan nollatasoa. Sänky ja unilukemiseksi Hilja Valtosen Ville viekastelee taas ja jos vain mitenkään jaksan niin sitä ennen nostan sormea ihan vähän, mutta jos en jaksa nostaa sormeakaan, niin sitten ei.
Kovin on kapeita päiviä. Osuu laitaan heti jos ei keskity. On taas mustelmia, sellaisia joista en tiedä, että miksi ja sellaisia, joista tiedän. Kädetkin ovat hirveän painavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti