Kaikkea ja heräteostoksia

Tänään olen nauranut, itkenyt ja turhautunut ja tuntenut toivoa. Pieni itku tuli, kun lähdin lounaalta takaisin työmaalle. Lounastin yhdessä rakkaan ystäväni Kaukomatkaajan kanssa, joka palaa kesälomaltaan takaisin kotiin (maapallon toiselle puolelle) tänään. Pienen itkun lisäksi olen kuitenkin nauranut, olen kävellyt kevyin kantapäin ja ollut toiveikas. Ihan vain siksi, koska sade vaihtui auringoksi ja on torstai ja kaikenlaista hiukkasen jännittävää on tiedossa. Niin kuin vaikka esimerkiksi kaikki luettavat kirjat. Kävin kirjakaupassa ja ihan vahingossa silmäilin uutuuksien pinoa ja vaikka minulla on yksi, kaksi, kolme... kolmetoista kirjaa odottamassa lukemista ja kai viisi kirjaa kesken, niin piti sitten ostaa vielä yksi kirja lisää. Krhm. En vain voinut ohittaa Hannele Mikaela Taivassalon Nälkä-romaania kun sen kansi osui silmiini. Ja hei - kerrankin takakansiteksti osuu ja uppoaa: "Kerran hän oli räätälin tytär Jorunn Larsdotter. Nyt hän on Jorunn Omakosto." Kyllä, kuulostaa hyvältä :). Luulin lukeneeni Taivassalolta jo aikoja sitten jotain, mutta en näemmä oli lukenut, joten Nälästä on siis hyvä aloittaa. Kurkkasin kirjan loppuun ja sieltä löytyvien kiitosten jäljessä oleva loppukaneetti osuu sitäpaitsi minun huumoriini sekin, joten hyvin toiveikkaana odotan, että ehdin avata kirjan. Nyt en nimittäin ehdi - pitää taas lentää.