Hivenen epämääräinen olo, sellainen, että influenssavirus istuu jossain leikattujen kitarisojen jäänteissä ja odottaa sopivaa hetkeä iskeä.... ja ZAP!
Koska en halua tulla kipeäksi, eikä se todellakaan kuulu suunnitelmiini, olen käynyt vastaiskuun. Siihen kuuluvat seuraavat elementit:
1. Keiko-puku. Olen maininnut Keiko-puvusta aiemminkin. Se on mustavalkea plyyshioloasu, jossa näytän, no, Keiko-valaalta. Vähän laihemmalta kuin oikea Keiko, mutta Keikolta joka tapauksessa.
2. Aukilevitetty vuodesohva. Olen ollut lattiamajoituksessa viime viikon keskiviikosta, mikä on epätoivoinen yritys tehdä jotain sille, ettei hartia olisi tuhannen jumissa 24/7. En ole vielä aivan vakuuttunut, vaikuttaako se mitään. Sohva on kuitenkin levällään ja paitsi että nukun siinä (ihan kuin olisi kylässä omassa kodissaan!), olen tänään rakentanut sohvannurkkaan pesän (tyynyjä! peittoja! lisää tyynyjä!) jossa kökötän juuri nyt, lämpimässä ja turvassa.
3. Troppeja. Vitamiineja purkista ja hedelmistä. Mehua. Kuumaa rooibos-inkivääri-sitruuna-hunajajuomaa. Vähän salmiakkia.
4. Lukemista. Ray Bradburyn Zen sanataiteessa (kiitos Minni vihjeestä!) ja päivän Hesari.
Ehkä tärkein troppi on kuitenkin se, että jos tauti pysyy poissa, pidän keskiviikon vapaata ja kirjoitan Omegaa. Taas tänään töissä huomasin, mikä on se, joka minun maailmaani pyörittää. Menin sanomaan pomolle, että jollei hänellä ole mitään sitä vastaan, pidän keskiviikon vapaata. Ja hymyilin. Leveästi.
ps. Minni, en saa jostain syystä kommentteja läpi blogiisi.
1 kommentti:
Hmmm, harmillista jos kommentoiminen on mahdotonta. Pitääpä yrittää tsekata missä vika.
Lähetä kommentti