Tänään minua on siunattu kaikenlaisella. Ensinnäkin krapulalla. En kyllä tiedä, onko se kummoinenkaan siunaus, mutta mukana tuo nyt kuitenkin kulkee. Se krapulassani on siunattua, että olen siitä huolimatta pystynyt tänään puuhaamaan jonkun verran ja lisäksi sain pitkästä aikaa kunnon euforiakrapulakohtauksen. Tarkoittaa sitä, että krapula vaikuttaa joskus pääkoppaani niin, että jonkun hetken tai tunninkin ajan kaikki tuntuu valtavan ihanalta. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja minä olen mahdollisuuksien lempilapsi. Se on miellyttävää. Menee kyllä aina ohi ja taittuu tavalliseen, mutta en pistä koskaan pahakseni näitä tällaisia krapulapäiviä - harmi vain, että näitä on prosentuaalisesti todella vähän krapuloitten joukossa.
Toisekseen minua on siunattu Hakaniemen hallin suutarilla. Ihana setä otti saapikkaani ja fiksasi korkolaput uusiksi sillä aikaa kun kävin ostamassa alakerrasta kinkkua ja kuolasin lihatiskien äärellä. Kun menin hakemaan kenkäni, ne olivat sievät kuin uutena! Poissa olivat repaleiset korkolaput ja kolhiintuneet kannat - en tiedä, miten suutarisetä sen teki, mutta hyvin teki. Kertoi vielä laittaneensa aavistuksen kovemmat korkolaput tällä kertaa: ei niin kovat, että olisivat liukkaat, mutta sen verran kovemmat, etteivät kulu heti puhki. Kiitos elämä ystävällisistä suutareista, joilta saa hyvää palvelua ja hiukan jutustelua kaupan päälle!
Kolmanneksi minua siunattiin pitkään jatkuvalla hyvällä tuulella tuon suutarikäynnin johdosta. Neljäs siunaus oli mukava pikku shoppailuhetki, jonka aikana tein pari hyvää ostosta. Aion pukeutua niihin heti maanantaina. Viides asia, joka lasketaan siunaukseksi, voisi olla tämä rauhallinen ja hiljainen lauantai. Kuinka miellyttävää. Kuinka rauhaisaa. Kuinka ylellistä syödä kanankoipensa ja riisinsä ja salaattinsa valkosipulisen kermaviilikastikkeen kera. Kuinka ylellistä lukea Hilja Valtosen Vaimoketta noin sadatta kertaa, ihan vain olla ja lepuuttaa. Kuinka siunattua, että krapula lähtee pois, ettei se koskaan ole pysyvä olotila.
Päivän kuudes siunaus oli se, kun tajusin kaupasta tullessani kirpakassa pakkassäässä, että ihan oikeasti - minä voin ottaa itselleni vapaapäivän vaikka heti ensi viikolla. Voin mennä pomon luokse ja ilmoittaa, että hei, mä pidän huomenna noita plussatunteja pois, enkä tule töihin. Oli ilmestys tajuta se yksinkertainen asia, että pystyn ottamaan itselleni kokonaisen päivän kirjoittaakseni Omegaa. Omegaa, jonka työstäminen tulee todennäköisesti olemaan raskasta ja syvälle uppoavaa. Ajatus siitä, että voin keskittyä siihen yhden ikioman päivän verran, hymyilyttää. Tuntuu ihan kuin minulla olisi jotain sananvaltaa omaan elämääni.
Kynttilät palavat pöydällä ja minä sykerryn sohvalle lukemaan. Yhtä mukavaa lauantai-iltaa teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti