Telkkarissa on alaskalaisia hirviä. Ensin on talvi ja lumituisku kinostuu hirven nenälle, sitten lumi sulaa, virtaa puroina ja hirvet syövät kirkkaanvihreitä lehtiä. Luontodokumentit ovat turvallisia. Lukija on tuttuääninen mies, kuvat ovat kauniita, valo siivilöityy.
Kirjoitin tänään puhtaaksi viime maanantaisen raakatekstin. Tallensin sen nimellä Tau. Yritän olla ajattelematta kirjoittamista kovin syvällisesti juuri nyt. Mennyt viikko on ollut tosi huono. Tuntuu siltä, että normaali tila saattaisi olla hiipimässä lähemmäs, enkä halua säikyttää sitä.
Uunissa ruoka, kohta syön.
2 kommenttia:
Niinpä. Ihan samaa suota täällä, ja kestää, kestää vain (tekstit ja blogit ja ihan kaikki tekisi mieli kipata kiviseen arkkuun ja heittää mereen, mutta kun täällä ei ole edes sitä merta. Järvelle tai joelle nuo ovat liian iso pala haukata). _Turhauttavaa_! Sinulla siellä hiukan sarastaa, toivottavasti alkaisi loimuta oikein kunnolla.
Turhauttavaa ja pelottavaa. Nyt kun on hiukan parempi happi, vasta tajuaa, kuinka pelottavia ajatuksia päässäni pyörikään viimeiset pari viikkoa. Eivätkä ne kokonaan ole poissa, mutta pystyn sentään haistamaan jo tasapainon, vaikken ehkä maistamaan.
Tsemppiä, kipinöintiä, sarastusta, loimotusta ja liekkejä sinnekin, Katja.
Lähetä kommentti