Olisi ihanaa, jos rakkaitaan voisi suojella kaikelta pahalta. Tai edes niiltä pahimmilta pahoilta. Kuinka voimattomaksi sitä tunteekaan itsensä, kun elämä mättää läheisiä ihmisiä päin näköä, eikä voi kuin vierestä katsoa, yrittää pitää kädestä kiinni ja sanoa, että kestä vielä vähän aikaa. Että ei voi kuin sanoa noin, vaikkei ole mitään takeita, että ikävien asioiden jälkeen seuraisi hyviä asioita.
Joskus elämä on kamalan epäreilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti