May the Force be with you

torstai 29. tammikuuta 2009

Zen ja Omega

Toivon, että te näkisitte minut nyt, kun olen kaunis. Kasvojen lihakset ovat rennot, minussa asuu pieni, lempeä hymy. Silmissä asti.

Tänään toivoin ääneen, että saisin jostain zeniä, saisin mielenrauhani takaisin. En tiedä sainko sitä, mutta sain jotain muuta. Sain Phin. Taun jälkeen kreikkalaisissa aakkosissa tulee Ypsilon, tiedän, mutta se on liian lähellä Epsilonia, joka on jo ollut. Phinkin kanssa kyllä epäröin - Phi on aika samanlainen kuin Pii, mutta Phin jälkeen tulevat Khii ja Psii, jotka taas sekoittuvat helposti Ksiihin, joka on myös jo olemassa. Ja niiden jälkeen onkin jäljellä vain Omega. Entä jos nimeän tämän tänään syntyneen Omegaksi, viimeiseksi kreikkalaiseksi kirjaimeksi? Ehkä nimeänkin, kyllä. Uusia tulokkaita varten on sitten vielä varalla Ypsilon, Phi, Khii, Psii ja aiemmin ylihypätty Omikron. Jos uusia tulokkaita tulee, kreikkalaisia. Luulen nimittäin, että kreikkalaiseni alkavat olla tässä. Siis kokoelmaa varten. Muutama niistä ei tule mukaan, muutama on kiikun kaakun, mutta silti minulla on kokonaisuus. Olisi ollut jo ennen Omegaa, mutta jos se kypsyy tuosta ensimmäisestä raakatekstiversiosta novelliksi, niin tulkoot mukaan, sillä jos se kypsyy, niin siitä tulee hyvä.

Tulin kotiin seitsemän jälkeen. Laitoin teevettä kiehumaan ja sitten tekstiä vain - vain tuli. Kirjoitin ensin yhden lauseen kirjoitusvihkoon, mutta tajusin heti, etten voi jättää sitä siihen. Onnistuin hakemaan jossain välissä teekuppini ja hörpin sen kirjoittaessani tyhjäksi, mutta muuten istuin ja kirjoitin, mahdollisimman pian kaiken ulos. Kahdeksan sivua raakatekstiä sikisi suoraan ei-mistään. Ei siitä vielä zeniä saada, novellinraakileesta, mutta jospa minä pääsisin hiukan lähemmäs zeniäni kuitenkin. Lähemmäs itseäni, joka on ollut enemmän kuin hukassa koko alkuvuoden - epäilyksen alla. Jospa se tästä, kuitenkin, minä.

(Ja salaa ajattelen, että kunpa joku joskus näkisi minut kirjoittamisen jälkeen. Sillä hetkellä, kun lasken kynän, sieppaan sen takaisin käteen ja kirjoitan vielä yhden tai kaksi lausetta, ja sitten päästän irti. Näkisi minut, sillä hetkellä, parhaimmillani.)

Ei kommentteja: