Tänään on ollut vähän hankala päivä viikon alun kunniaksi. Hormonit heittelevät minua minne sattuu. Tai itse asiassa vain yhteen suuntaan. Ikävä kyllä siinä suunnassa sattuu olemaan seinä. Auts. Auts. Auts. Niin, ne hormonit. Tai sitten se olen minä, tällainen, ihan oikeasti. Oli mitä oli, seinä on ja pysyy kovana, eikä siitä pääse läpi. Hohhoijakkaa. Joskus tuntuu siltä, että oli elämänalue ja suunta mikä hyvänsä, niin seiniä joka puolella. Työssä, kirjoittamisessa, muussa elämässä. Olisi kiva, että joskus, jossain asiassa, se seinä katoaisi, tai löytyisi ainakin kiertotie sen toiselle puolelle. Eikä se haittaa, että tulee uusia seiniä, kunhan ne vain vaihtuvat. Pään hakkaaminen yhteen ja samaan seinään koko elämäni - pelkkä ajatuskin pistää miettimään, mitä järkeä tässä kaikessa on.
Ajatuksia siis pyörii päässä. Yritän päästä niistä eroon korvaamalla ne toisilla ajatuksilla. Illan ohjelmassa kirjoittamista, pyykinpesua ja tiskausta. Toivottavasti ne auttavat minut takaisin tähän todellisuuteen, sillä jos tätä seiniä päin sinkoilua kestää vielä pitkään, heräämisen hetki tulee tekemään tosi kipeää.
Olen yrittänyt miettiä Gammaa. Se lienee seuraavaksi ohjelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti